Helsinki Husky Eye

Runotorstain haaste: lupaus

2012-01-16T17:08:00.001+02:00

Mitä lupaan tänään kun uusi vuosi on alkanut ja minulla takki auki? Lupaan puhaltaa pipejä, entistä kovemmin, itseltänikin. Lupaan olla parempi ihminen, tämä ei selityksiä kaipaa. Minä en kaipaa tikkuja silmään, niiltä jotka vanhoja muistelee. En puukkoa kiertänään haavassa. Kaipaan olla pateettinen, lupaan olla pateettinen kun siihen aihetta, ehkä tänä vuonna on. Voisi olla onnea, voisi olla rakkautta. Lupaan olla valkea neitsyt jos sitä haluat, sallin pienen valkean valheen tähän, sallin sinun tulla koputtamatta sisään. Saat rakentaa majan sohvan taakse, kannan sinne lapset ja kannullisen kahvia. Lupaan leikkiä kotia jos sitä tahdot. Paniikin tunne tulee joka kevät, mutta nyt on vielä talvi ja lupaan.

Runotorstain haaste: tontut hiipivät

2011-12-17T23:57:00.001+02:00

Tontut hiipivät kuin pienet tiikerit viidakossa, lasten silmät seuraavat verhojen takaa. Kumpi saa kiinni kumman, kummalla ketterämmät jalat? Äiti huokaa, toivoo lunta, jauhot leijuvat keittiössä, uuni hohkaa, kinkku on huoneen silmä. He odottavat isää kotiin, salkkumiehen vaivaannuttava selitys lisää punaa poskiin. Vaihdetaan suudelma, kylmä kuin joulukuun öinen henkäys.

Iltasivut

2011-12-10T01:47:00.001+02:00

Olen levoton ja yöstä on näkyvissä jo pää. En halua nukkua vaan laulaa ja tanssia, yksin on vaikea pyöriä piirileikkejä. (Anna käsien juosta, anna tulla sanoja!) Muistan melkein kaikki elämäni miehet, naisista noin puolet. Kenet paiskasin seinään, kenet rakastin. Ja niitä alahuulia, niitä on tullut ripustettua galleriat täyteen. Etsin paikkaa ja aikaa, etsin huudolle kuulijaa. Seisominen aiheuttaa tuskaa, tuolit istuvat minua. Kirjeet, kirjeet, kirjeet, kuinka alkeellista rakkauden viestintää. (Lukeeko tätä kukaan, ja mitä hän ajattelee?) Niin kuin oopperassa lihava nainen laulaa viimeisen säkeen, tulisi minunkin. Mutta seison, tanssin, huudan, laulan. Ollakko, ullakko? (Tähän jotain nasevaa riimintapaista.) Sinäkin lähdit niin kuin rakastetut aina tekevät. Kuinka ennalta-arvattavaa, kuinka silti niin surullista ja riipaisevaa. Samalla lehdet riipiytyvät puista, sade hakkaa ihoon kuin pahimmat mustelmat. Vihdoin viimein sen ymmärrän, näin on tarkoitettu, kaikilla on sana ja minun otsassani lukee ei! Ei! Nopeasti, nopeasti. Ei!

Runotorstain oopperahaaste

2011-12-09T23:54:00.001+02:00

Kukaan ei nuku kun kehdossa laulaa alttovauva. Pimeä on uusi musta, ikkunaan hakkaa sade ja ropina, äiti ottaa alttovauvan ja hyssyttää. Ei auta hyssyttely, keinuttelu tai tuudittelu, on lähdettävä. Maailmankiertueella vauva niittää mainetta, orkesterit soittavat, oopperatalot täyttyvät, yleisö taputtaa seisaallaan ja äiti on väsymyksestä soikea. Oikea tähti, tuo alttovauva!

Runotorstain haaste: ääni jonka kuulin kodin ulkopuolella

2011-11-18T23:26:00.001+02:00

Rähäkkä talojen välissä kertautuu kuin parvi sekoilevia harakoita. On yö ja minusta näkee sen. Lastenvaunuihin sopii juuri ja juuri vauva jolla on vahva karisma. Ei ole kahta sanaa siitä kuinka paljon sinua rakastan ja se sana ei ole kyllä. Kliseet toisensa jälkeen putoilevat, leijailevat, suurenevat kuplaksi jonka sisällä kävelen. Juuri näin, perjantai-iltaa, näen sen juuri nyt.

Runotorstai: koti

2011-11-03T23:50:00.000+02:00

Imuri olohuoneessa juoksee edestakaisin, valo on siivilästä tungettua hiekkaa. On monta kotia, asun niistä yhdessä viikonpäivät. Siitä kuinka yksin olen voisi kirjoittaa kirjan, tahdon olla sulle hyvin hellä. Juoksen edestakaisin maratonia, imuria pakoon, seinät ottavat vastaan ja askeleista katoaa ajantaju. Ovikello soi, en odota ketään, odotan kaikkia, elokuva vyöryy sisään ja siinä sitä istun, loppuillan, popkornit syövät sormista tunnon.

Runotorstain tekstihaaste

2011-06-10T23:52:00.003+03:00

Mitä sängyn alta kurottaakaan, se kauhistuttaa minua, se laittaa hiukset kiharalle ja suun oolle. Jalkaa ei voi roikottaa, laidan yli laittaa kättä, sänkyvene voi keikahtaa ja näkki napata. Niin kuin isän polvet on istuttu rikki, on minunkin pääni pyörällä eikä sitä ohjaa kukaan. Kun seinään oikein kovertaa reikää, pääsee naapurin puolelle ja näkee alastomia tätejä, jotka varmasti ovat käyneet uimakoulun ja hyppäävät ylimmistä kerroksista. Minä kierrän peittoa tiukempaan ja kikatan, silmät kertaavat peiton tähtitaivasta, maan maalle maata.

Runotorstain haaste: tunne

2011-03-10T21:25:00.003+02:00

Asiat ovat muuttuneet, en tunne enää mitään. Tuolit istuvat minua, annan niiden, ja katson kuinka maailma lipuu, korkkiruuvikuuset kääntyvät itsensä ympäri eikä mikään aukene. Ennen oli toisin. Ennen oli kuin nyt vain ennen saattoi olla, kauniisti jalat yhdessä, ei huolia, ei kipua. Suurimmat haavat sai laastarilla piiloon, isommista ei häivääkään. Muistan siitä kaiken, muistan enemmänkin, niin paljon että muisto saa minut huutamaan, iloa ilmoille pulppuamaan. Kuinka tässä näin kävi, kuinka minusta näin levoton tuli, näkemään vaaroja taskuissa ja sänkyjen alla? Kerran tunnissa, kuin ihmeellinen käkikello, tyttö avaa suunsa ja kuiskaa: vastauksia ei ole, ja sulkee suunsa.

Runotorstain kuvahaaste

2011-03-08T16:34:00.003+02:00

Tytön lautasella ruusukaalit kukkivat surullisesti, syöminen muistuttaa pyörrettä johon on helppoa syöksyä, hukuttautua. Äiti, äiti, tulevat lapset vielä kirkumaan, mutta siihen on vielä aikaa, ja tyttö hymyilee monalisaa. Äiti on kaukana täältä, tyttö myyty markkinoilla eniten tarjoavalle, nurkan takana lymyää kuolema. Kun rinnasta painaa tulvii ilmoille unelmia ja suklaan paloja ja lapset tulevat, syövät niistä kaikki.

Runotorstai: Joku

2011-02-24T19:22:00.003+02:00

Joku koputtaa ovellani, se on Alfred Hitchcock joka on muuttanut linnut lapsiksi. Ne tulevat ja syöksyvät kohti, nokkavat kiroilevat kakarat, minä olen juokseva ja kauhusta kankea. Milloin lapsuus on muuttunut, milloin lapset, milloin kadonnut sylistä hohto? Huudan vastalausetta tuuleen, he kohottavat siipensä, lentävät pois. Antakaa kun silitän, antakaa, keinuttaa, mutta ne räkättävät kaukana! Mullistun ja pullistun, hengitän itseni pois, ehkä kohtaamme vielä, olemme syvästi läsnä.

Runotorstai: Rieha

2011-02-20T13:15:00.002+02:00

Kulmien rypistys, kyynelten rieha, kävelet ulos kuin viimeistä kertaa.
Pelkään niin että sormissa sattuu, ainoa ajatus pyörii.
Tulethan takaisin, katsotaan unta yhdessä, suudellaan portti kiinni.

Runotorstai: erilainen

2011-01-31T23:11:00.002+02:00

Kävelen nurkan taakse, sinua kohti, vastassa on pieni vallankumous. Se on hyvä, kiitettävää, arvostamme erilaisuutta ja siihen liittyviä nyansseja. Mitä siitä ettemme saa neronleimauksia säännöllisin väliajoin, päivittäin, mitä siitä! Laulamme korkealta kertosäkeet, käsi kädessä kuljemme taloon autioon, kuka tässä nyt taluttaa ketä, nautimme että lintu livertää ja on nuotteja, asteikkoja ja avaimia ja että kirjoittaisin tästäkin runon, erilaisen, koska on vallankumous ja sinulla nuttu nurin.

Runotorstai: jää

2011-01-26T21:13:00.003+02:00

Lääkärin käsien jäätä kiiltävä manikyyri; kadehdittavaa olisi luistella karkuun, piruetteja syöksevä kone, kunnes kaatuminen muistuttaisi hengittämisestä ja sen vaikeudesta, rytmistä, syvistä rypyistä silmien välissä. Tulisipa kevät, lääkärin kynnet sulaisivat, muistuttaisivat hennosti punoittavia kukkia, nuppuja, silittäisivät minua rauhoittavasti, tulisivat uniini ja lopettaisivat musteläikkätestien loputtomat tulkinnat.

Runotorstain haaste: Täällä Pohjantähden alla

2010-12-03T00:49:00.003+02:00

Taivas täyttyy purppuralla

tyttöjen leikit rannalla

on noustava jaloilleen,

uskallettava uhata ukkosta ja käveltävä veteen kainaloita myöten.

He asettuvat kuviokelluntaan, pitävät käsistä kiinni kuin viimeistä päivää,

tämä on se viimeinen päivä
tämä on se viimeinen päivä

helakassa naurussa ruskettunut napa,

liukumäen takaa kurkistaa: Öhmannin tavaratalo, viiden markan irtokarkkipussi, Kanarialta tuotu banaanilikööripullo, fritsu ja väsynyt, illan viimeinen hidas.

Pyyhkeen alla sinertävät tytöt luonnostelevat itseään, toisiaan kuin ensimmäistä päivää,

tämä on se ensimmäinen päivä!
tämä on se ensimmäinen päivä!

eivätkä muista nimiään.

Joulurunoja etsitään

2010-11-30T01:38:00.003+02:00

Vielä ehdit osallistumaan Helsinki Poetry Connectionin joulukalenteriin.

Lähetä jouluaiheinen runo osoitteeseen hpc.kalenteri@gmail.com.

Joulukuun aikana HPC:n blogissa julkaistaan yksi runo joka päivä ja parhaat runoilijat palkitaan HPC:n levyllä ja t-paidalla.

Runotorstai: Raja

2010-11-29T22:51:00.002+02:00

Suutele minua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa tyttö vasta.

Pane mua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa äiti jo.

Vaahteraan on helppo kaivertaa nimiä

vaikeampi päästä selville mikä rajapinnassa hämärtää.

He laittavat kätensä vieraisiin paikkoihin ja kun heijastaa,

nostavat ne silmiensä eteen.

Selkeällä kielellä, sametilla he laulavat laulunsa kadunkulmissa

ja ne jotka kuuntelevat, kuuntelevat koko yön.

Meillä on salaisuus, he laulavat, ja minä tiedän siitä puolet,

olenhan tyttö vasta, en äiti vielä,

meitä yhdistää pitkä varjo.

Runotorstai: Ahneus

2010-11-19T01:25:00.003+02:00

Oksennan tätä yksinäisyyttä sisäänpäin,

veriset kynsinauhani, pienet hymyt näyttävät valoa pimeään.

Kerään sydämiä kuin karkkipapereita,

niistä on hyvä askarrella, taitella rakkautta kokooon.

Kuulen äänesi avaruudenkin halki, turhan lujaa se soi,

ahnehdin sikiöön kuolettuneita asentoja,

hapertuvaan syliisi sopii tumma laulu.

Runotorstain haaste:!

2010-11-04T23:02:00.003+02:00

Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa minäminäminä,
ja äiti tulee, pimpsaa roikkuva hameinen äiti
työntää tissiä suuhun yhä uusille ja uusille sukupolville,
ikuinen, ikuinen nainen.

Minä olen osa ketjua, jossain siellä minäkin olen roikkunut nisässä
nyt minusta on tullut henkilö, tärkeä henkilö, aikuinen henkilö,
aika kultaa muistot, silloin soitan kukkaiskieltä kotiin,
unohdan suurimmat murheet ja syyt niiden takana

Runotorstai: Mahdoton paikka

2010-10-30T20:53:00.002+03:00

Paikka on mahdoton, puhkaisen sinuun oven kävellä
yritäpä ottaa
kiinni ovat suut
ja muut vain katsovat pois.
Potkit ja hotkit minua,
sormieni vääntyneitä niveliä
minä lennän matalalla, minä lennän matalalla
ja alla on vaikea hengittää:
yksi-/rikki-
näistä.

Korkkiruuvituolit istuvat minua
janottaa
Jan ottaa nurkassa huikkaa
pelottaa: Ota tämä laulu
tästä tuli vähän sellainen:
lainapeite ja kuinka senkin alla voi nukkua.

Runotorstai:en tiedä mitään

2010-10-23T16:48:00.003+03:00

Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkään en tiedä sinusta mitään,
tiedän sormiesi luut ja kuinka kävelet iltaisin puutarhassa,
kuinka suihkun jälkeen tuoksut
rakastat pihlajanmarjoja,
talvisin syötät lintuja
ja kastelet kukkia, hyräilet.
En tiedä sinusta mitään
ja silti pidätän hengitystä aina kun näen
kuinka hitaasti kätesi liikkuvat, täydellisesti
silität
ja minä rakastan, rakastan sinua.

Runotorstai: Valokuva

2010-10-14T18:25:00.002+03:00

Hän aikoo kuvata kaikki kaupungin spurgut, kaikki kaupungin miljonäärit,
kietoa heidät yhteen kaulahuivein,
taluttaa metroaseman valokuvakoppeihin ja sieltä toreille.
Hän aikoo pelastaa maailman ja tehdä siitä taidetta,
maailma on hänen kotinsa ja se on avoin.

Juho Nieminen - Kylki

2010-10-03T00:24:00.001+03:00

Harri Hertell - Kunnes oppii kävelemään

2010-10-03T00:23:00.001+03:00

Kati Neuvonen - Eräänä päivänä kyllästyin poikaystävääni

2010-10-03T00:16:00.001+03:00

Runotorstai: eteenpäin

2010-10-02T21:25:00.002+03:00

Itken jokea, sinä puhkot ikkunaa minuun. Lapset takapenkillä huutavat "eteenpäin, eteenpäin". Valokeilassa peurat ja niiden laajentuneet pupillit. Kunpa tulisi huominen, kunpa olisi eilinen, tätä hetkeä on vaarallista kokea ja vaikea kätkeä, kauhua täynnä vatsani siniset järvet.

Runotorstai: kellastuminen

2010-09-19T21:53:00.003+03:00

Heidän kasvonsa kielivät unohduksesta kuin kellastuneet lehdet, mekoissa vielä häivähdys punaa. He eivät huuda, eivät hymyile, ovat muistoissa täydet, nyt vapaat ääriviivoista. Tunnemme heidän tarinansa edestä, takaa. Mitä tekisi Ridge Forrester, mitä Taylor?

Runotorstai: Kaiku

2010-09-13T21:27:00.003+03:00

Minä heitän sen sinulle, sinä heität sen minulle, minä heitän sen sinulle, sinä heität sen sivuun. Emme puhu, emme esittele itseämme, yleisöä alkaa kerääntyä ja kaikilla suussa valmis kaiku. Sinä otat sen kiinni, sinä heität sen minulle, minä heitän sen sinulle, sinä heität sen takaisin yleisöön. Se on kaiku. He avaavat suunsa, he ottavat sen oraalisesti. Se on kaiku. Teemme jonon, teemme rivin, teemme itsestämme kuvion kellua. Suussamme on kaiku, ylös pyrkivä kaiku. Juoksen karkuun, juokset karkuun, yleisöllä on vastaus, se on kaiku. Minä odotan, sinä odotat, me venymme ja olemme aika, aikaa vastaan, olemme kaiku, olemme sille sukua, ääretön hidastuva hiljaisuus, makaamme hiljaa, olemme hiljaa, kaiku on hiljaa, merkitykset katoavat ja kas, sielu lepää.

Runotorstain haaste: Ilo

2010-09-08T00:16:00.003+03:00

Eräässä kaupungissa oli niin iloinen mies, että hänet vietiin vaarallisena vankilaan ja siellä hän sitten naureskeli. Ilo oli niin tarttuvaa, että kaikki vangit hohottivat, vanginvartijat hohottivat ja riemu oli kaikilla katossa. Tulipa sitten suru, suru teki enkelin eteiseen ja irrotti siltä siivet, miten voi siivetönnä lentää suru, miten olla ilo? Nopeasti, nopeasti kaikki pakenivat, juoksivat iloa karkuun, surua karkuun, jokainen oman elämänsä seppä, vaarallista on liikaa kokea.

Juhannus

2010-06-27T22:14:00.003+03:00

Kiedon kokkoja kaulanauhaksi
viuhkana avautuu eteeni meri
ja mies, on kaunein aika
Kaupungissa asuu yksinäisyys,
siihen kopinaan yleensä eksyn.
Askeleet kamppaavat minua, tule:
sovitaan yhteinen vuodenkierto

Runoto

Runotorstain musahaaste: Memories

2010-06-10T23:04:00.004+03:00

Kynsien alla kuuluu olla multaa, sohvalla makaa Maaseudun Tulevaisuus. On niin hidasta, kaikilla vuodenajoilla selkeät reunat. Vaaleanpunainen husky pyörähtelee pihalla, kas niitä on karuselliksi asti. Otan pienen kierroksen, ja ystäviä on, ruuhkaa. Sametit huutaa sinapinvihreää, annetaan se kaikille anteeksi. Oi raukeaa, ei vaaroja, suljetaan ovi, salaa.

Runoto

Silkkaa jazzia

2010-06-07T11:01:00.003+03:00

Olen niin vihainen että voisin ottaa ja tappaa sinut joka päivä seitsemän kertaa, huutaa, liikennevalo näyttäisi silmissäni vihreää, suustani purkautuisi silkkaa jazzia. Huutaisin niin kauan että hiljaisuus olisi unohdus, valkoinen peitto jonka alle käpertyä. Siellä me olisimme, sinä niin kuolleena ja minä niin ehjänä että ääriviivani alkaisivat ensimmäistä kertaa näkyä. Hautaisin sinut pihaan, puun alle, siihen kasvaisi uusi puu ja sen alle uusi puu ja sen alle uusi puu.

runoto

Viesti

2010-05-29T00:31:00.003+03:00

Kun ei ole lapsia, on tämä hiipivä odotus ja tuskankaltainen ikävä. Alkaa laittaa viestejä pulloihin yhdessä munasolujen kanssa ja laskea ne rannalta veteen sopivien aikataulujen mukaan. Käperryn heinien sekaan odottamaan vastausta, pullopostia maailmalta, ehkä pientä hedelmöitystä, alkiota, vauvaa joka kelluisi luokseni ja sanoisi "äiti". Minä lakkaisi olemasta ja olisi vain kaunein sana kaikkien huulilla, pehmeä "äiti" ja minä itkisin ja nauraisin enkä menisi maanantaina töihin. Rintani pullistuisivat ylpeydestä ja maidosta, vauva tulisi ulos pullosta ja imisi minua kuin sientä kuivaksi. Kuka on isäsi, minä ehkä miettisin, siellä kaukana, merten takana.

Runoto

Maailma kylässä

2010-05-27T13:50:00.001+03:00

Helsinki Poetry Connection menossa mukana, täältä lisää tietoa.

NAKUna Meksikossa

2010-05-24T22:56:00.001+03:00

Runojani espanjaksi meksikolaisessa Periodico de Poesia -runouslehdessä.

Hassu

2010-05-20T09:21:00.003+03:00

Struktuuri on hajonnut:

rajat rajat rajat rajat

ovat aina olleet vaikeita hahmottaa
hassua että sinä niitä rakennat

rajat
rajat
rajat
rajat

tänä iltana etsin taas patjaa kallistaa päätä
hassua että osaat laittaa tyynyliinan juuri oikein
siitä minä aina otan turpaan että mikä on OIKEIN?

Runoto

Ainoa mitä voin ajatella

2010-05-13T18:59:00.003+03:00

Hän on tuntematon ja kävelee vieraita reittejä. Hän saa aavistuksen minussa kasvamaan ja sulamaan uusissa unissa, laskemaan jotakin minussa, esiripun, sen painavan punaisuuden. Olen hengittämättä ja sen voi kuulla.

Runoto.

Kevät

2010-05-07T06:17:00.002+03:00

Kevät on sitä aikaa kun kuljen Hakaniemen rantaa ja Kolmatta Linjaa takaisin. Työnnän vappupillin korvaasi, sytytän heliumin ja serpentiinit kaulasi ympäriltä, lämmittää, persettä ei palella Ullanlinnanmäki eikä epävireinen mieskuoro.

Vaikka toisaalta, valkovuokot jne.

Runotorstain haaste:haisuli

2010-03-06T21:28:00.003+02:00

Kun ajaa rekka-autolla tiiliseinää päin voi nenä kääntyä vinoon poskelle tipahtaa kuohunnasta pisara, viikkokausia jatkuva väärä vuodenaika jättää bikinit rannalle makaamaan, banaaninkuoresta makkarankuoresta valua kalmatusta. Kun ei ole kotia on seinät ja kylmä määrätty ikävä ja alkaa vaeltaa syvemmälle luolastoihin ja onkaloihin ja kartella vettä ja siihen liittyviä rituaaleja kunnes antaa partaveden houkutella kasvoille partaa ja niiden jatkeeksi miehiä ja seikkailuja. Toisessa päässä leikataan toisessa kasvetaan ruohoa, aidataan selkeä alue, leikkikenttä jossa lennetään kiitorataa annetaan kyytiä, huutia peloille.

Viime vuoden Runohilloa purkitettu...

2010-02-07T11:35:00.003+02:00

...ja kohta saa maistiaisia!

Helsinki Poetry Connectionin blogista lisätietoa levystä.

MySpace -sivut täällä.

Istuin alas

2010-02-02T22:07:00.002+02:00

Huulilla, nolo tuuli

2010-01-31T20:20:00.004+02:00

Studiossa ääniä, runoja, ystäviä

Kuuntele.

Rannalla taas

2010-01-31T19:51:00.003+02:00

(tässä ystäväni Koipipuoli ja Korvapuoli)

Asioita joita näin rannalla

Naisten pikkuhousut (likaiset).
Aaltoja, laajoja mutta ei myrskyisiä, hiekan ja kivet ja rojut allensa jättäviä, kaiken nieleviä hyväntahtoisia turkoosiin kurottavia aaltoja.
Köysi (hukkunut).
Leivänpaloja.
Puluja.
Lapsi äitinsä kanssa, vastuussa edellä mainittujen kohtaamisesta.
Auringonvarjoja, puisia, haalistuneita, työnsä hyvin tehneitä, palvelleita.
Vanha mies, istumassa.
Koira, vaaleankirjava, ystävällinen ja vähän lihava, kättä nuoleva ja muutaman askeleen seuraava.

Taverna, tyhjä.

Tavernan ovi, ovella nuori poika odottamassa asiakkaita, liitutaulu johon kirjoitettu päivän ruokalista josta en ymmärrä vielä sanaakaan.

Kiertotie supermarketin takaa, hakepohjaista suoraa tietä, jossa vierivieressä hellyttävän erilaisia taloja.

Taloja, taloja, taloja.

Talojen seinässä violetin punaisia kukkia.

Räksyttävä pieni koira portin takana, räksyttävä pieni mummo koiran takana.

Talo jossa oma koti, parvekkeella hengenpelastaja sinikuvioinen villapaita päällä, kävelemässä kohta alas äidin ruokaa täynnä oleva astia mukana. How we call it - sonbox?

Pöytä jossa kännykät joihin kukaan ei soita tai ainakaan vastaa, aurinkolasit koska ilta-aurinko paistaa niskaan, hedelmäkulho jossa kolme appelsiinia ja rannalta poimitut kivet.

Tämänpäiväisessä kivessä valkoista ja harmaata sitoo yhteen musta nauhamainen kuvio, köysi, mikä minua sitoo, mikä minua pitää yhdessä, nälkä, jano, kengännauha.

Kädet ovat hitaat mutta kannattelevat minua.

RUNODIALOGI VALLILAN KIRJASTOSSA

2009-12-19T13:06:00.003+02:00

Esikoisrunoilijat Kati Neuvonen ja Timo Salo etsivät joulurauhaa ja vastustavat Vallilan kirjaston sulkemista!

Kirjat on vaihdettu, joten Kati lukee Epätietokirjaa (ntamo 2009) ja Timo Salo NAKUa (poEsia 2009) Vallilan kirjastossa sunnuntaina 20.12.2009 klo 14.

Olet lämpimästi tervetullut kuuntelemaan ja keskustelemaan!

***********************

Epätietokirja on runollisia aforismeja tai aforistisia runoja - tai sitten ei, emme ole varmoja. Timo Salo on syntynyt 1973, opiskellut arkkitehtuuria ja filosofiaa.

***********************

NAKUn puhuttelevissa proosarunoissa nainen-on-vallaton ja reunoista mennään yli. Rakkaudesta on kyse, tietenkin. Kati Neuvonen (s. 1975) on opiskellut kirjoittamista mm. Kriittisessä Korkeakoulussa ja Oriveden Opiston kesäkursseilla.

Runotorstain Joulukuu

2009-12-12T01:53:00.004+02:00

Pysähtynyt (Linnanmäki)

Kun ratsastaa tarpeeksi syvälle metsään unohtaa miten polkuvie,
muistot livahtavat ulos korvista, pakkaseen on moni hukkunut,
ryssänmäeltä kirkko poltettu jo ajat sitten, kun ajat olivat mitä olivat.

Mitä ne olivat ne ajat,
ajat on, ajat?

Kuskin penkillä rystyset valkoisena,
takana nenä, helmat kuin lumi-
kuningattaren häät, jääprinsessan pakarat,
kakarat tienvarsilla suut auki ja
lihakset hevosen hikeä, höyryä,
jympsy ja piruetti

Minä hengitän sinua sisääni isä
tukkasi samaa väriä
kartta, hius, joki
kirkko, mylly, kivi

Ja sinä siellä joka lakaiset aina vaan uusia lumia ja uusia lumia
ota kädestä kiinni, juostaan
mäkeen karkuun
pyllymäkeen
auki, mäkeen!

Sininen ja valkoinen

2009-12-04T23:28:00.004+02:00

On runon nimi. On runolla nimeä. On on on.
Joskus olen off. Usein valot on, off.
Puoli neljältä tuli pimeä, harmaa, pimeä,
joulukadusta puuttuu puolet ja hangelta mittaa,
mit-taa! Ti-ti-taa, voimmeko koskaan oikein ymmärtää,
voimmeko olla silti ystäviä, vilkutella viereisiin kaupunkeihin, maihin, mantereisiin. Manner. Kaksi mannerta. Kaksi viisasta vaarallista kumaraa profiilia. Sointuvaa ja alaspäin viettävää suun kaarta. Istutan suun tilalle veneen, purjeveneen, laivan, kaarnalaivan, säilytä nykyinen muoto. Säilytä ny-kyi-nen muoto. Kyinen muoto! Kuinka sihisee, kuinka se astelee majesteettisesti polun vierustaa, heinälle näyttää kieltä, kieltä tarvitaan pistämiseen, miekkaamiseen, kalpa, säilä, kalpa, floretti, maski. Teatterille maski on välttämätön hätävara, ja kyllä kelpaa pellelle nenää näyttää, pitkää nenää, punaista, nyt on sesonki, Petteri aina niin nälkäinen, pukilla reessä työtä, ja tontuilla pienet kädet.

Runotorstain haaste

poEsia räjäyttää Juttutuvan perjantaina

2009-11-24T13:19:00.003+02:00

poEsia – traumatisoivaa avantgardea

PoEsia on Nihil Interit -runoyhdistyksen ja Kirja Kerrallaan -kustantamon yhteinen runosarja. PoEsia on julkaissut teoksia Charles Bernsteiniltä, Karri Kokolta, Hannu Heliniltä, Rita Dahlilta, Pauliina Haasjoelta, Anna Halmkronalta (alias Ville Hytönen), Tytti Heikkiseltä, Reetta Niemelältä, Janne Nummelalta, Jyrki Pelliseltä ja Ville-Juhani Sutiselta.

Nyt Suomen kiinnostavin runosarja esittäytyy koko tämän vuoden tuotantonsa voimalla.

Paneelikeskustelussa klo 14 paikalla runoilijat Tytti Heikkinen, Kristian Blomberg, JP Sipilä, Kati Neuvonen ja V.S. Luoma-aho. Aiheena ”Kustannusalan muutos ja runoilijoiden yhteisöllisyys”. Keskustelua johtaa Raisa Mattila. Runoilijat myös esittävät tekstejä tuoreista kokoelmistaan.

Illalla ohjelma Juttutuvassa jatkuu klo 20 kun Karkkipäivä-runoklubi palaa turuilta ja toreilta Helsinkiin. Lavalla poEsia-runoilijoista ainakin Kristian Blomberg, Tytti Heikkinen, V.S. Luoma-aho, Kati Neuvonen, Janne Nummela sekä ”Sutinen runovalepuvussa”. Lisäksi JP Sipilän videorunoja sekä rakastettu rap-artisti Antiolla. Luvassa myös vanhan runon matinea ja makeita yllätyksiä! Illan juontaa Raisa Mattila.

TERVETULOA!

Lisätietoja:
Sirpa Kyyrönen sirpa.kyyronen@helsinki.fi
Kati Neuvonen elis.noin@gmail.com

Runoyhdistys Nihil Interit on runon kirjoittajien ja lukijoiden yhteisö, joka on perustettu vuonna 1993. Sen tehtävänä on edistää suomalaisen runouden kirjoittamista, lukemista ja esittämistä sekä runoudesta keskustelemista. Yhdistys toteuttaa tehtäväänsä ylläpitämällä erilaisia kohtauspaikkoja, kuten Tuli&Savu -lehteä, runouden verkosto Tuli&Savu Netiä ja digitaalisen runouden sivusto Nokturnoa. Lisäksi yhdistys järjestää erilaisia runotilaisuuksia, joissa runon esittämisen keinoja uudistetaan ja keskustellaan: mm. Helsingin Poetiikkakonferenssia, Äänirunouden seminaaria ja erilaisia runoklubeja.

PoEsia-sarjan teokset 2009:
Puhekuplia on Kristian Blombergin (s. 1975) esikoiskokoelma. Sen visuaalisesti inspiroituneilla sivuilla etsitään keinoja sisustaa olemisen huoneista hieman mukavampia paikkoja. Runojen ilmaisussa kotimainen nykyrunous kohtaa dadan, surrealismin ja sarjakuvan traditiot.

Varjot astronauteista on Tytti Heikkisen toinen kokoelma jossa jatketaan internetin hakukoneiden ja käännöskoneiden kanssa kirjoittamista. Tuloksena on huonon ja hyvän maun runoutta ja roolirunoutta flarfin hengessä. Heikkisen esikoiskokoelma Täytetyn eläimen lämpö sai poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton v. 2008 ollen Helsingin Sanomien Kirjallisuuspalkintoehdokkaana.

Ruumiita on V.S. Luoma-ahon (s. 1984) esikoiskokoelma. Teos on vastustamattomien virtojen ja nopeiden leikkausten proosarunokirja. Kokeellisuus määrittyy uusiksi, kun puhuja toteaa olevansa “toisaalta keksijän poika, voin vain löytää uusia kokemuksia”.

NAKU on Kati Neuvosen (s. 1975) kollaasimainen esikoiskokoelma. Kokoelman nimi tulee sanoista Nimettömät Anastettujen Käsilaukkujen Uhrit. Neuvonen yhdistää proosarunoissaan lahjakkaasti groteskia huumoria ja älykästä ironiaa peppipitkätossumaisen anarkistisella asenteella.

Katso kun silloin olen kunnossa on JP Sipilän videorunoteos, jossa runous kohtaa liikkeen ja äänen. Teoksen teemat vievät lukijansa ja katsojansa lapsuudesta vanhuuteen, välinpitämättömyydestä toivoon. Videorunous on 1970-luvulla syntynyt runomuoto, joka hyödyntää videon tuomia mahdollisuuksia runouden ilmaisussa.

Suolavesitoffeekone Ville-Juhani Sutisen (s.1980) runollinen proosateos. Virkkeet ovat niitä kiellettyjä: pitkiä ja polveilevia, sinne ja tänne ja tuonne ja takaisin. Mutta realisteja ei missään tapauksessa olla, vaikka kerronta toteuttaakin volterkilpimäistä tarkkuutta ja lawrencesternemäistä ensyklopedistä halua. Ja tietenkään ei voi välttää törmäämästä itsetietoiseen kertojaan… Mikä riesa!

Räiskyvä Valokuvatorstai

2009-11-20T00:42:00.002+02:00

Runotorstaista

2009-11-15T03:14:00.003+02:00

Olen päässyt lehden alle, jossa tarvitaan kädelle tilaa.

Täällä ei kasvaa yhtään petäjää, ollaan vierailla mailla.

Jos vielä kuulisin laulua, kuulisin laulua joka voisi muistuttaa kaskasta.

Tietämykseni linnuista on yhtä suuri kuin tietämys keisarin uusista vaatteista, suuri jos niikseen tulee.

Ajatuksia on vaikea pitää
koossa on monta mahdollisuutta,
ottakaamme niistä yksi,
nokkelin.

Koo. koo oo koo.

Bussissa purin kieleeni, tuskin poikkesi reitiltä tuttu
vieläkin osaan olla näkymätön jos väsymys
ja Jipun villasukka
naulaa pääntyynyyn, käpälät.

haasteena kiinalainen sananlasku

Turku kutsuu

2009-11-02T10:24:00.004+02:00

Tänään keikalla Turussa Varsinais-Suomen Runoviikoilla. Ensin Akateemisessa haastattelu klo 18 ja sitten avajaisklubilla bar Kukassa.

Turun Sanomissa tänään NAKU:n kritiikki.

Varjot kasvaa seinustaa Petäjääkin pidemmiksi

2009-10-31T16:11:00.002+02:00

Ihana Vuokko Hovatta levyllä Lempieläimiä,
sanat Sami Keski-Vähälä

ODOTA KUN RUTISTAN SUA

Odota kun rutistan sua
- niin kiire ei voi olla
Odota kun suutelen sua
- niin kiire ei voi olla.
Ei onni ole vaikeaa.

Odota kun puristan sua
- niin kiire ei voi olla
Odota kun kuuntelen sua
-niin kiire ei voi olla
Ei onni ole vaikeaa.
Ei onni ole vaikeaa.

Omenankukat putoaa, pilvet liikkuu kiikussaan
ja repii auki taivaan sinisen.
Metsänreuna, luumuntumma
auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi.

Odota kun kosketan sua
- niin kiire ei voi olla.
Odota kun hengitän sua
- niin kiire ei voi olla.
Ei onni ole vaikeaa.
Ei onni ole vaikeaa.

Omenankukat putoaa pilvet liikkuu kiikussaan
ja repii auki taivaan sinisen.
Metsänreuna luumuntumma
auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi.
Kysyit mitä eilen itkin.
"Me ollaan niin vähän aikaa yhdessä."

Timo Harjun haastattelu täällä.

Kallio-kävelyllä

2009-10-29T02:48:00.007+02:00

Ahaa, jännittävää kuvan asettelua...
No niin, osto- ja myyntiliike Keko Harjutorilla, divari Punainen Planeetta myös Harjutorilla, Helsingin kivoin kahvila-kauppa Villipuutarha ja Kallion Pelastusasema.

Jotain on meneillään

2009-10-29T02:05:00.004+02:00

...runokentällä.

Tästä voi yhtyä keskusteluun.

PoEsian sivuilta kätevät linkit harottamaan ilmansuuntiin.

pikkuanarkisti kirjamessuilla...

Valokuvatorstai

2009-10-29T01:45:00.003+02:00

Haaste: Vuorenpeikkojen luolassa

Kuva ruuanlaittopuuhista Ateenassa. Herrat näyttävät siltä että ovat kömpineet ulos luolistaan ja aloittaneet nokittelun...

Huipulla tuulee

2009-10-23T12:14:00.004+03:00

No ei mee hyvin isoillakaan...

Onneksi mun kustantajan kanssa voi keskustella rauhassa ja asiallisesti! Kiitos poEsia: Kirja Kerrallaan ihmiset ja Nihil Interitin poppoo.

NAKUna Kirjamessuille?

2009-10-22T23:38:00.004+03:00

Helsingissä on kuulemma jonkintyyppiset kirjahessut meneillään.

Aionpa minäkin saapua paikalle, ja lauantaina klo 14.30 - 15.30 tönötän Kirjan tiskillä 6 c 81.

Tervetuloa kaikki!