Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

Runotorstai: Mahdoton paikka

Paikka on mahdoton, puhkaisen sinuun oven kävellä yritäpä ottaa kiinni ovat suut ja muut vain katsovat pois. Potkit ja hotkit minua, sormieni vääntyneitä niveliä minä lennän matalalla, minä lennän matalalla ja alla on vaikea hengittää: yksi-/rikki- näistä. Korkkiruuvituolit istuvat minua janottaa Jan ottaa nurkassa huikkaa pelottaa: Ota tämä laulu tästä tuli vähän sellainen: lainapeite ja kuinka senkin alla voi nukkua.

Runotorstai:en tiedä mitään

Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkään en tiedä sinusta mitään, tiedän sormiesi luut ja kuinka kävelet iltaisin puutarhassa, kuinka suihkun jälkeen tuoksut rakastat pihlajanmarjoja, talvisin syötät lintuja ja kastelet kukkia, hyräilet. En tiedä sinusta mitään ja silti pidätän hengitystä aina kun näen kuinka hitaasti kätesi liikkuvat, täydellisesti silität ja minä rakastan, rakastan sinua.

Runotorstai: Valokuva

Hän aikoo kuvata kaikki kaupungin spurgut, kaikki kaupungin miljonäärit, kietoa heidät yhteen kaulahuivein, taluttaa metroaseman valokuvakoppeihin ja sieltä toreille. Hän aikoo pelastaa maailman ja tehdä siitä taidetta, maailma on hänen kotinsa ja se on avoin.

Juho Nieminen - Kylki

Harri Hertell - Kunnes oppii kävelemään

Kati Neuvonen - Eräänä päivänä kyllästyin poikaystävääni

Runotorstai: eteenpäin

Itken jokea, sinä puhkot ikkunaa minuun. Lapset takapenkillä huutavat "eteenpäin, eteenpäin". Valokeilassa peurat ja niiden laajentuneet pupillit. Kunpa tulisi huominen, kunpa olisi eilinen, tätä hetkeä on vaarallista kokea ja vaikea kätkeä, kauhua täynnä vatsani siniset järvet.