Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Vire

Tilassani, tilallani yöllinen runoilija kirjoittaa hankaa päätään pyyhekumilla ja tilaa kupin teetä unohtaa ettei ole kahvilassa leivos mukaan ja tilkka maitoa vieressä uskollinen koira-kissa-lintu murisee-hurisee-tsirpittää kuin luonto olisi läsnä astunut vuosisadat sisään ikkunasta vuotaa laineita niiden mukana kaloja, tulva on pahana tänä vuonna niin kuin äiti sivaltaessaan runoilijaa poskelle Energia valuu raajoista lattialle keho kutistuu ja rypistyy eikö täällä saatana saa syödäkseen unohtaa että tämä ei ole kahvila unohtaa että tämä on makuuhuone joka pitäisi pyhittää nukkumiselle senkin lahna, hän sanoo nainen kääntää kylkeä moksiskaan on kirosana flanellipyjama paitulin kanssa lopun alkua "mennään ilon kautta, hei" kuiskaa naapuri postiluukusta lehdenjakaja kirjoittaa vielä uutisia rapussa, on kylmä Niksi: suutele kumppanisi taipeet aamun illoin, niska, kaula, vatsa älä pyydä vastapalvelusta ja iltapäivällä valaistut

Asioita

Opettaja sanoo: Laiva on lastattu. Minä hyppään kyytiin, siellä on turvassa kun vesi nousee. Hyvä näköala: Naapuriluokan ihastuksen avara kaula-aukko, sen mielikuvitukselliset, kumpuilevat mahdollisuudet. Hupsu onnettomuus: Purin itseäni kieleen, vaikka tarkoituksena oli juoruilla itseäni kauniimmasta tytöstä. Aikataulu: Jotain mitä ei ole kehystetty, vaan se antaa rytmin päivälle niin kuin sydämen tahdistin. Taitava soolo: Kapulat rumpalin kädessä hakkaavat kovemmin kuin alakerran äijä vaimoaan lauantai-iltana saunan jälkeen. Hurja tapaturma: Mustelma kädessä syö sisäänsä sormet ja kyynärpään, pullottaa sitten kuin joulupukin täyteen ahdettu vatsa. Suoran lähetyksen vaaroja: Liian tuttavallinen juontaja työntää kätensä haastateltavan arkaan paikkaan, seuraa puistatus, oksennus ja täysin hallitsematon nenään kohdistunut tirvaisu. Kiireinen päivä: Aamulla vituttaa, päivällä vituttaa, illalla tulee kuumeinen kiima, jota ei hallitse kuninkaatkaan.

Virtaa

Minusta voisi tulla a) automaalari. Maalaisin kaiken punaiseksi, kukkaiseksi, hilpeäksi, lapselliseksi. Mutta en pidä autoista. b) Karjapaimen. Ottaisin kiinni pienet sonnit, silittäisin niiden kosteita turpia ja päästäisin ne sitten vapauteen, vapauteen, vapauteen... c) Lääkärinhoitaja. Laittaisin päälle sievän valkoisen hamosen ja päähän hilkan, auttaisin lääkäriä pelastamaan potilaita ja illan tullen menisin sydän särkyen kotiin. Sillä lääkäri ei rakastaisi minua. Hän ei rakastaisi minua, koska olisi turhan tärkeä mies, vailla kykyä tulla minun unelmiini. Hänellä olisi känsiä kädessä, niin kovasti hän hoitaisi potilaita, mutta omaa sydäntään hän ei osaisi parantaa. Ja vaikka minä puhuisin hänelle kukkasin ja helein kielin, ei hän pehmenisi, ajaisi vain pois mersulla tai bemarilla tai volvolla, tukkisi ajotiet kuin kova rasva verisuonet. Haluan antaa teille salaisuuden: piirrän sen tähän lapsuuden sottaisilla tusseilla, samalla väriä lipsuu yli minun sormiini ja yhä käsivarsii

Syntymä

Pesässään susi katsoi peiliin ja totesi: haluan pukeutua naisen nahkoihin tänä yönä. Se lähti polkua pitkin metsän reunalle ja katsoi siitä kaupunkiin. Teki mieli ulvoa, mutta ääni paljastaisi sen aikeet, oli parasta olla hissun kissun ja katsoa mihin katu johtaisi. Ravintolan ikkunasta susi näki paljon kauniita naisia, kenen tahansa nahkoihin pukeutuminen tekisi sen onnelliseksi. Mielihyvä tuntui jalkojen välissä. Enää pitäisi saada yksi naisista kiinni. Sulkemisajan jälkeen naiset lähtivät eri suuntiin, toiset pikku parvina, toiset yksin, jotkut käsi kädessä miehen kanssa. Susi lähti seuraamaan yksinäistä blondia. Se oli helppoa, vauhti oli hidas eikä nainen katsellut taakseen. Kotiovella susi iskisi. Hellästi susi riisui turkkinsa, vaihtoi sen naisen nahkoihin. Oli pimeää, eikä nainen ehtinyt vastustella. He katsoivat toisiaan heikossa katulampun valossa, nainen susiturkissa ja susi naisen nahkoissa. 

Kohtaaminen

Portilla kohtaan sinut, sinä olet lapsi, sinä olet yksin, sinä et osaa lauluja etkä piirtää. Minä katson sinua ensimmäisen kerran, nielen kyyneleitä ja vastalauseita, hankaan ripsiväriä ja mustelmaa käsivarressa samalla raivokkuudella etkä sinä vastaa sillä sinä et osaa puhua sinä et osaa puhua, laulaa tai piirtää et tanssia, näytellä tai leikkiä prinsessaa Mutta minä olen nyt se aikuinen kerron sinulle että aurinko luo varjoja pilvet sadetta jalanjäljet hiekassa ovat ehkä suden mutta kuuluvat meille ja pian me voimme kaikki ulvoa yhdessä nuotion ympärillä tai kuuta tai sitä että sanoja ei tarvita Me olemme yhtä ja kahta ja kolmatta olemme samaa sukua ymmärrämme että tästä alkaa uusi satu: "Oli vimmainen leikkisyys, oli valoisa lapsi, oli hehkuva, rohkea vapaus. Minä luotan sinuun, yhdessä meillä on voima!" Ja sinä kuuntelet hymy alkaa suupielistä ja hivuttautuu silmiin, kunnes me makaamme nurmella ja käkätämme eikä sille tule loppua niin k