Vire
Tilassani, tilallani yöllinen runoilija kirjoittaa hankaa päätään pyyhekumilla ja tilaa kupin teetä unohtaa ettei ole kahvilassa leivos mukaan ja tilkka maitoa vieressä uskollinen koira-kissa-lintu murisee-hurisee-tsirpittää kuin luonto olisi läsnä astunut vuosisadat sisään ikkunasta vuotaa laineita niiden mukana kaloja, tulva on pahana tänä vuonna niin kuin äiti sivaltaessaan runoilijaa poskelle Energia valuu raajoista lattialle keho kutistuu ja rypistyy eikö täällä saatana saa syödäkseen unohtaa että tämä ei ole kahvila unohtaa että tämä on makuuhuone joka pitäisi pyhittää nukkumiselle senkin lahna, hän sanoo nainen kääntää kylkeä moksiskaan on kirosana flanellipyjama paitulin kanssa lopun alkua "mennään ilon kautta, hei" kuiskaa naapuri postiluukusta lehdenjakaja kirjoittaa vielä uutisia rapussa, on kylmä Niksi: suutele kumppanisi taipeet aamun illoin, niska, kaula, vatsa älä pyydä vastapalvelusta ja iltapäivällä valaistut