Kohtaaminen

Portilla kohtaan sinut,
sinä olet lapsi,
sinä olet yksin,
sinä et osaa lauluja etkä piirtää.
Minä katson sinua ensimmäisen kerran,
nielen kyyneleitä ja vastalauseita,
hankaan ripsiväriä ja mustelmaa käsivarressa
samalla raivokkuudella
etkä sinä vastaa

sillä sinä et osaa puhua
sinä et osaa puhua, laulaa tai piirtää
et tanssia, näytellä tai leikkiä prinsessaa

Mutta minä olen nyt se aikuinen
kerron sinulle
että aurinko luo varjoja
pilvet sadetta
jalanjäljet hiekassa ovat ehkä suden
mutta kuuluvat meille
ja pian me voimme kaikki ulvoa yhdessä
nuotion ympärillä tai kuuta tai sitä että sanoja ei tarvita

Me olemme yhtä ja kahta ja kolmatta
olemme samaa sukua
ymmärrämme
että tästä alkaa uusi satu:

"Oli vimmainen leikkisyys, oli valoisa lapsi, oli hehkuva, rohkea vapaus. Minä luotan sinuun,
yhdessä meillä on voima!"

Ja sinä kuuntelet
hymy alkaa suupielistä ja hivuttautuu silmiin,
kunnes me makaamme nurmella ja käkätämme
eikä sille tule loppua
niin kuin loppua ei tule rakkaudelle
jota sinua kohtaan tunnen

Voi kunpa olisin kohdannut sinut aikaisemmin

Kommentit

AilaKaarina sanoi…
Koskettava. Hieno. Itkettäväkin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen