Vaivaa joku

Uni ei tule tähän kaupunkiin, kättäni pitkin kiipeää pieniä pajunkissoja. Olen kuunnellut simpukasta meren kohinaa, ottanut vastaan vaikeasti tulkittavia pelin sääntöjä. Kaupassa myydään jo joulukalentereita, vuosi on sekaisin vai olenko se minä? Kirjoitan tähän muiston. Se on rikki ja repaleinen. Jäätelötötteröni putosi lattialle, itketti kattoon asti, kasvoin sinä hetkenä läpi. Kyyneleeni läpsittiin pois kämmensyrjällä, hajuvesi oksetti ja sairastuin. Tahtoisin elää tämän yön, muodostaa ketjureaktioita, happimolekyylejä ja kemian tunnilta tuttuja räjähdyksiä. Siinä koeputkessa ei hedelmöittynyt lapsi, siinä syttyi tulinen runo. Tiedän kuka sinä olet, tiedän kuka minä olen, kauppaamme toisiamme torilla. Kappalehinnasta voidaan sopia, kimppu lähtee halvemmalla. Maalaan siniset silmät, omenalle posket, nöpönenäksi pistän rusinan. Ja aah, kuinka muodostuu jonoja. Otan sinut, ensimmäinen, otan rajusti ja ajan kolarin. Puu on pahana, pistää vastaan mutta minä olen ovela. Nälkäinen mies koputtaa oveen, annan hänelle yösijan. Sänkyni on vapaa, koska minä en nuku. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Posti