Runotorstain kuvahaaste

-
Kun silität selkääni ummistan silmäni ja näen tummassa vedessä nauravia kaloja. Kuinka tässä näin kävikään, kuinka sopivasti letitymme toistemme ympärille. Haukkaamme samaa omenaa eikä se ole synti. Huone soi lohduttavaa ja unohdan vuoden ja siihen liittyvät kuukaudet, päivät. Pieni kuolema ja pieni ikuisuus, vallattuja vuorenhuippuja. Jatkakaamme kiipeämistä pitkään, kunnes vuoret puolittuvat, tasaantuvat ja on vain lämmintä merta kellua ja niittyjä kukkia.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: runo yhdellä kirjaimella

-
Hamuilen hihaasi, haa, hevosten huoleton hännän heilutus helteessä. Hep, haluan, himoan hitaasti huuliasi, hyväillä hikistä hauistasi. Huoh, hallitsematonta. Hikkaan hihitellen. Hillitöntä, huumaavaa, hurjaa, hullua! Huudetaan heinien heiliessä, helteestä heikkona. Hukutetaan haavat, heitetään huolet, haudataan hirveät, heikot. Haaveillaan, hassutellaan. Hae harmaasta halkeama, hiivitään halvaantumatta. Hallaa, heittää heilani, hullu! huhuilen hukassa. Hellurei, hei hekumaa.
Lue lisää

Runotorstai: Kääntöpiste

-
Se oli se lauantai-ilta kun vesi piiskasi ja myrsky soi. Otit auton ja vähän viiniä, lähdit, matkamies. Siitä kuinka ruska maalasi et huomannut mitään, siitä kuinka radio pauhasi et kuullut mitään. Aikeesi oli selvä, pääsi ei, tänään olisi viimeinen päivä. Otit vauhtia moottoritiellä, koska tulisi vastaan se suurin mahdollinen rekka, viimeisistä viimeisin? Tuskin muistat hengittää ja kyyneleet! Ajat kunnes tie loppuu, autot loppuvat, ja on vain hetki. Avaat oven, kuinka jalkasi tutisevatkaan. Istut maailman reunalle, sytytät tupakan, tämä on elämän, ei kuoleman päivä.
Lue lisää