Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Runotorstain haaste: järjestys

Avaan käsilaukkuni, alan purkaa ulos tavaroita: haulikko, laituri, kylpyamme, puutarha, mies, nainen, illallinen, sukukokous, joulu, terapeutti, kunnes lattia pursuaa ja minua itkettää vähän. Laitan kaiken tehosekoittimeen ja annan palaa, väri on musta ja vähän punainen. Ihailen saavutustani illansuuhun, kannan sen sitten metsään, syötän eläimille. Pupu tuli, hirvi tuli, karhu tuli, lintu tuli, kaikki metsän eläimet söivät hyvällä ruokahalulla. Seuraavina päivinä ihailen niiden papanoita, elämäni on järjetyksessä taas. 

Runotorstain haaste: symmetria

Makaamme sängyssä vierekkäin, päällekkäin, lomittain, olen täynnä ja pyöreä. Huone kapenee ja madaltuu, alan olla allapäin, peittelelen huolellisesti ruumiimme osat. Nostan kädet rinnalle ristiin, tältäkö tuntuu kuolema? Haukotus tarttuu kuin vieras kieli, tässä huoneessa suu ei ole puhumista varten. Aurinko nousee ja laskee, nousee ja laskee, viikon kuluttua teen sille seuraa, jätän sinut jälkeeni. Kaipuu on kirosana, enkä minä sinua kaipaa, olen uusi nainen, olen susinainen, tuskallisen terävästi olemassa. Voin leikata maisemaa, valitsen puita ja lintuja ja kukkia, liimaan ne käteni ulottuville. Sinä et löydä metsääni, se on pieni mutta oma, jolkottelen edestakaisin kunnes muodostuu polku. 

Runotorstain haaste: varjo

Kasvoista on jäljellä vain varjo reiät silmien paikalla naulaavat paikoilleen muistot sohvan pohja vajoaa ylimääräiset sanat painavat pään

Runotorstain haaste: pöly

Kaikki on pysähtynyttä, pöly laskeutunut päälleni otan huonosti vastaan satunnaiset iskut hitaasti, hitaasti avaan silmäni mitä olet tehnyt, Har Har haukon maata ja ilmaa hampaissani narskuvia kiviä

Runotorstain haaste: vieressä

Katoan kainaloosi unohdan ympäröivän maailman hengityksemme kulkee samassa tahdissa haluan juosta ulos sinusta talosta kehrätä vaatteet alusta kopistella kivet kengistä verenpaineeni kohoaa kiehun itsestäni yli ensimmäinen askel on matala sitten alan lentää