Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2013.

Ylämummo, kylpysuola, varis

On kuin joulu. On joulu. Kaikenkarvaisia otuksia nukkuu sängyssäni. Miehiä tai koiria. Haukottelen, en osaa lentää, mahassani painaa liikaa suklaata. Haaveilen tulipunaisista ruusuista. En vietä 50 -vuotispäivää. Äitikkä tässä terve. Kirjat lukevat minua, tuolit istuvat minua, olen vapaa mutta alistunut. Rapsutan päätäni kuin arpaa, päävoittona miljoona. Kello on neljä, naapurissa kuorsataan. Lämmitän saunaa kuin sinua. Sinä se vasta olet! On ikävä, emme ole koskaan tavanneet. Koulussa opin lukemaan nopeasti tai ehkä hitaasti. Opettajasta tykkäsin, se kertoi pieruvitsejä hernekeittopäivänä. Sitten muutimme, uusi koulu oli kaukana mutta sain koiranpennun. Sen nimeksi tuli. Kolmetoista viikkoa nauroin, sitten tuli itku. Nenään sattuu, olen kaivanut liikaa, liian syvälle, sormi kutittelee aivoja. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla. Vastaan ylämummo, kylpysuola ja varis. Haa! Ota sinä tämä laulu, minä kirjoitan uuden. Aamunpöpperössä on uusi sana, on hyvä lähteä liikkeelle. Kuka ehkäisisi d

Runotorstai: joulun tunnelmia

Kaupunki on musta, jaloista kasvaa mustaa karvaa. Junalla pääsisi pois, lentokoneella kauemmaksi, mutta olen itseni vanki. Keskellä yötä siivoan kaappeja, lahjat on paketoitu, odotan että joku tulisi. Kynttilät on poltettu loppuun, kuusi jätetty metsään kasvamaan, ehkä ensi vuonna tai seuraavana haen sen ja koristelen räkäpalloilla. Leikataan kinkkua, ei ranteita, olkoon nyt sitten hyvä mieli.

Hämärää valveilla oloa

Toinen yö, uni on karannut. Raaputan jalkaani, se on pitkä. Pää muistuttaa antennia, otan vastaan Eppuja. On vähän sanottavaa, liian paljon aikaa. Otan pakkasesta menneen talven lumia, lapio kasvaa kädestäni, ämpäri on Hello Kitty. Lapsena palasimme hiekkarannalle hakemaan unohtuneita leluja, olen siitä loputtoman kiitollinen: taivas oli musta ja jotenkin kiinteä. Silloin jos koskaan olin rohkea, vesi vaikuttaa minuun aina samalla tavalla. Joulunakin sairaat huutavat sängyistään, tarjoan lapiokättäni, silitän ja ehkä kaivan heille syvempää kuoppaa. Asetun viereen pötkölleen, luen kirjaa ääneen. He kuuntelevat ja annamme toisillemme anteeksi, tätä tämä nyt on, hämärää valveilla oloa.  

Seinään piirrän sydämen

On mennyt tunti edellisestä. Söin kakkua. Palelin. Koiraa tekee pesää, minä vedän yöpukua tiukempaan. Tämä ei ole päiväkirja, tämä on huutava totuus. Haukottelen mutta suu ei avaudu. On siis vaikea huutaa. Hampaankolossa on jotakin, kenties eilinen. Huominen tulee, en ole valmis. Vaihdoin elämää, tämä on kaunis. Lakanat kuin likaiset huorat kadulla. Olen pitkä, se on hauskaa. Junalla matkustaminen koituu vielä kohtalokseni. Ravintolavaunussa voisi juoda kahvia, otan oluen. Menen Suomea pitkin ristiin rastiin, seinään piirrän sydämen. Tällä on tarkoitus, se selviää. Nostan kädet eteen, on hyvä varautua kaatumiseen. Se tapahtuu ensi vuonna. Maalaan taloa, otan sinua. Mahdottomilla ajatuksilla on tapana toteutua. Ajatus katkesi, teippaan sen kiinni.

Runotorstai 2: sinivalkoinen

Yö on sivu kirjassani. Sillä on nimi ja muita yksityiskohtia. Olen hengittänyt liikaa tänään, sydämeni on hakannut reikää eteiseen. Yritin masturboida itseni uneen, punainen oli härälle liikaa. Jalkojani paleltaa, aamu reitittää kalloani pimeään, valo on havaintoja huomisesta. Yksitellen irrotan kynteni, on jotain puuhaa ja lapsille kertomista. Niin kuin lumisade tulet katon läpi, palaute on välitön ja ankara: ovi! Puudumme päällekkäin, suutelemme seinästä seinään, tälle kaikelle on annettava nimi, olkoon se Suuri unelma. Meikkini ovat vesivärejä, paletissa kuusi. Valkoinen ei ole väri, annan sille tunnustuksen, sininen korostaa silmiäni paremmin. Mitä tästä opimme, että luen ääneen sinua, että hiljaisuus on pieni kuolema, että tuskin ikinä lakkaan, kynsiä tai muutenkaan. Tulee toinen yö ja sitä seuraava, päähän nousee liikaa happea, mutta en osaa lopettaa. Haukon ilmaa: keuhkot, suu, keuhkot, suu, miellän että kesä ei ole vuodenajoista seuraava. Vesi on kylmää, hyppään, poukamassa ku

Rakkaus poppaa

Levottomuus saa hengityksen yltäkylläiseen juoksuun, keuhkoissa liikaa happea. Kaksi kuppia kahvia ja pala kakkua. Soitan sinulle sata kertaa, jos vastaisit kerran voisimme rupatella. Ehdottaisin retkeä Töölönlahden ympäri, telttailua hiljaiseen aikaan. Voisimme tehdä lapsia ja jos hyvin käy antaa niille nimiä. Poppaa, opettaisimme, rakkaus poppaa, käärisimme heidät lehviin ja antaisimme meren heijata. Anna mulle tähtitaivas. Rakennetaan raketti. Jokaisessa unessa hampaani irtoavat, ruuvaan ne kiinni aamuisin. On päivänpolttava ikävä, minne ja ketä? Sinä matkustat maailman ääriin, minä kävelen rajalla ja huudan nimeäsi. Niin kuin hento lintu kuulen vastauksen. Vaikka käteni ovat kylmät hikoilen rakkautesi perään. Päätän paketoida joulun, sen koko valkoisen kauneuden. Kuusi on pisteliäs ystävä, muuten kaikki sujuu hyvin.

Runotorstai: sinivalkoinen

Vuosia hän maalasi keltaisella. Sininen oli kielletty väri, valkoinenkin jotain vierasta. Tuli kasvoja joista ei erottanut silmiä tai suuta tai nenää, tuli kehoja joilla vain ääriviivat. Uskollisena vieressä istui puoliso, pihalla keinui lapsi. Kuin syksy, kuin viljapellot levittäytyivät taulut. Omakuvassa pääjalkainen joi kahvia. Nurkassa orkesteri soitti jazzia. On tunnelmaa, on aikoja ja tapoja. Hän antoi värien mennä lävitseen, kunnes museo sanoi: tule, tehdään näyttely. Ihmiset katselivat ja löysivät tapoja olla hiljaa, tapoja suudella pehmeämmin. Oli yksi palava kaupunki, siinä keltainen ovi.