Runotorstain haaste: myöhäinen
Sinulla on valuva tukka ja ylisuuret korkokengät olet rajaton, ääriviivaton, vailla vankkaa kehoa minä niin ihastunut potkin turhautuneena kiviä lähelläsi en osaa sanoa mitään ja kohta on myöhäistä meillä on välissämme kymmenen vuotta, sata vuotta, tuhat vuotta ja enemmän hevoset laukkaavat villeinä kuin sydämet rinnassa koululaukku saa vasemman olan painumaan alas sinä nostat pääni ylös, en vielä tiedä että unissa tulet seuraamaan minua kaikkialle ja minä kirjoitan niitä vihkoihin jotka täyttävät koko talon ja minä maalaan niitä tauluihin jotka täyttävät koko talon ja minä tanssin ja laulan ja täytän koko talon Sinä, sinä, sinä.