Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Turvarunoja-näyttely

http://maunulatalo.fi/?p=6078 Olen mukana Maunulan ja Kannelmäen kirjastojen Turvarunoja-näyttelyssä. Ohessa linkki virtuaaligalleriaan.

Runonevan haaste: Meditaatio

Veden äärellä aallot tulevat kohti ranta katoaa istun ja hengitän lokki lentää taivaan poikki silmät kiinni kuulen sen nauravan yksin niin kuin minäkin vatsani kohoaa kevysti sisään ja ulos viime yönä sinä teit samaa näin tähtiä katon läpi

Runonevan kuvahaaste

Taskuistani alkaa kasvaa kukkia, sekä sisään- että ulospäin. Mitä syvemmälle ne kasvavat, sitä ihanampaa on kutina juurien alla. Ne houkuttelevat myös mehiläisiä, mikä on hiukan kiusallista, mutta niiden kanssa oppii elämään, vähän niin kuin miesten. Kätevää on, että kukkaseppeleisiin on tarvikkeet omasta takaa, ja voin kääriytyä niihin kokonaan, kun muut laittavat ne vain päähänsä. Yllättävää oli, kun kirkon läheisyydessä minulta tultiin pyytämään kimppua sekä haudalle että morsiamelle, mutta suostuin, tietenkin, en koskaan ole ollut pihi. Olen suunnitellut että tulevaisuudessa myisin kukkiani kadunkulmissa, olisihan se elanto sekin. 

Runonevan haaste: Tasku

Iholleni on alkanut muodostua taskuja, en tarvitse vaatteita enää. Se on kätevää, se herättää kateutta: pikkuhousut jalassa ei muutenkaan saisi nukkua, näin poikaystäväni minua valisti. Rinnat hölskyvät ilman rihmankiertämää, kädet on mukava työntää taskuihin, leikkiä että ei herätä pahennusta tietyissä piireissä. Mutta pitää harkita tarkkaan mitä taskuihin laittaa, ei ainakaan pieniä kiviä, ei mitään terävää, eniten pidän pumpulipalloista ja hattarasta, se liimautuu ihanasti ihon pintaan. Jalkoihini ei muodostu taskuja, joten kenkiä aion pitää ihan turvallisuussyistä. Se erottaa minut eläimistä, enkä kyllä tiedä muita taskullisia eläimiä kuin kengurun. Ehkä voisin muuttaa Australiaan, mutta siellä on ne metsäpalot. ehkä jos laittaisin taskuihin pienet vaahtosammuttimet niin voisin selvitä. Muodiksi asti minusta ei ole, ratsastan vain yksilöllisesti aallonharjalla. Olen pieni ihme. Olen ihme. 

Apulainen

Kuva
Runokissa Saima avustaa kirjoittamisessa.

Runonevan haaste: Lista

Minulla on uusi musta muistikirja. Aion kirjoittaa havaintoja, joka päivä, täyttää päiväni salaisilla katseilla. Aamulla sängyssä: Meitä on neljä, kaksi meistä eläimiä, loput jotain siltä väliltä. Yksi on kuolannut tyynynsä märäksi, yksi rapsuttanut tatuoinnin kohdalta lihasta punaiseksi. Minua väsyttää, nousen yhtä hitaasti kuin mansikka punertaa kesällä poskensa.  Suihkussa: Saippua on liukas käärme iholla, kainalokarvat kasvavat kiinni kulmakarvoihin, minusta on tulossa kolmas eläin. Bussissa: Viereisen penkin matkustajalla on lyhyet sukanvarret, niissä vaaleanpunaisia kuvioita, iholla pilkottaa tatuointi, en saa selvää mikä se on. Tekisi mieli kysyä. En kysy. Töissä: Vastassa on hyökyaalto. Jos tekisi mieli hukkua, hukkuisi. Ruokatunnilla: Edessä oleva lappaa lautaselle salaatinlehtiä hartiavoimin. Minun voimani tulee jostakin muualta. Minun voimani tulee jalkojen välistä. Töiden jälkeen yksillä: Päässäni poreilee, ihmisten ilo on lasin takaa katsottuna yhtä aitoa kuin