Hämärää valveilla oloa


Toinen yö, uni on karannut.
Raaputan jalkaani, se on pitkä.
Pää muistuttaa antennia, otan vastaan Eppuja.
On vähän sanottavaa, liian paljon aikaa.
Otan pakkasesta menneen talven lumia,
lapio kasvaa kädestäni, ämpäri on Hello Kitty.
Lapsena palasimme hiekkarannalle hakemaan unohtuneita leluja,
olen siitä loputtoman kiitollinen:
taivas oli musta ja jotenkin kiinteä.
Silloin jos koskaan olin rohkea,
vesi vaikuttaa minuun aina samalla tavalla.

Joulunakin sairaat huutavat sängyistään,
tarjoan lapiokättäni, silitän ja ehkä kaivan heille syvempää kuoppaa.
Asetun viereen pötkölleen, luen kirjaa ääneen.
He kuuntelevat ja annamme toisillemme anteeksi,
tätä tämä nyt on, hämärää valveilla oloa.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen