Rakkaudella, tietenkin

Minusta voisi tulla a) automaalari. Maalaisin kaiken punaiseksi, kukkaiseksi, hilpeäksi, lapselliseksi. Mutta en pidä autoista. b) Karjapaimen. Ottaisin kiinni pienet sonnit, silittäisin niiden kosteita turpia ja päästäisin ne sitten vapauteen, vapauteen, vapauteen... c) Lääkärinhoitaja. Laittaisin päälle sievän valkoisen hamosen ja päähän hilkan, auttaisin lääkäriä pelastamaan potilaita ja illan tullen menisin sydän särkyen kotiin. Sillä lääkäri ei rakastaisi minua. Hän ei rakastaisi minua, koska olisi turhan tärkeä mies, vailla kykyä tulla minun unelmiini. Hänellä olisi känsiä kädessä, niin kovasti hän hoitaisi potilaita, mutta omaa sydäntään hän ei osaisi parantaa. Ja vaikka minä puhuisin hänelle kukkasin ja helein kielin, ei hän pehmenisi, ajaisi vain pois mersulla tai bemarilla tai volvolla, tukkisi ajotiet kuin kova rasva verisuonet. Haluan antaa teille salaisuuden: piirrän sen tähän lapsuuden sottaisilla tusseilla, samalla väriä lipsuu yli minun sormiini ja yhä käsivarsii...

Pesässään susi katsoi peiliin ja totesi: haluan pukeutua naisen nahkoihin tänä yönä. Se lähti polkua pitkin metsän reunalle ja katsoi siitä kaupunkiin. Teki mieli ulvoa, mutta ääni paljastaisi sen aikeet, oli parasta olla hissun kissun ja katsoa mihin katu johtaisi. Ravintolan ikkunasta susi näki paljon kauniita naisia, kenen tahansa nahkoihin pukeutuminen tekisi sen onnelliseksi. Mielihyvä tuntui jalkojen välissä. Enää pitäisi saada yksi naisista kiinni. Sulkemisajan jälkeen naiset lähtivät eri suuntiin, toiset pikku parvina, toiset yksin, jotkut käsi kädessä miehen kanssa. Susi lähti seuraamaan yksinäistä blondia. Se oli helppoa, vauhti oli hidas eikä nainen katsellut taakseen. Kotiovella susi iskisi. Hellästi susi riisui turkkinsa, vaihtoi sen naisen nahkoihin. Oli pimeää, eikä nainen ehtinyt vastustella. He katsoivat toisiaan heikossa katulampun valossa, nainen susiturkissa ja susi naisen nahkoissa.