Runotorstain haaste: syksy

Pimeä on uusi musta, se kietoutuu minuun kuin tiukka vaate, antaa aihetta etsiä valoa. Halaan vaahteraa puistossa, laitan lehtiä kasvoille ja suuhun, yritän saada makua. Madot kiemurtelevat lätäköiden lomassa, lapset keittävät soppaa. Olisipa aina vain seitsemäs päivä, haluan ottaa ilon irti, leikkiä valkoista morsianta, unohtaa tämän vuodenajan.

Kommentit

Rauni sanoi…
Syksy voi joskus olla myös masentava ja synkkäkin, kaikista väreistä huolimatta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen