Runotorstain haaste: olennainen

Tärkeää ei ole se miltä näytät vaan se miltä sinusta tuntuu, nainen ajattelee ja katsoo peiliin. Punaiset hiukset kiertyvät ja takertuvat, mies katsoo häntä takaapäin, on kuin aina sunnuntai. Rakastellaan, he sanovat yhtäaikaa, nauru kulkee samaa rataa, sänky on pesä ja lintujen koti. Lapset leikkivät pihalla, on hiljaista, on satua ja toiselle aikaa. Iholla on toisen ihoa, ohutta nahkaa, kaipaus ei ole tämän päivän vieras. Kuinka he hengittävätkään, kuinka he unohtavat että kohta kotiin tulee toinen mies ja kaukana odottaa toinen nainen ja toiset lapset, kuinka heillä on aikaa vain tämä puoli tuntia. Tämä ei ole rakkautta, mies ajattelee, tämä on rakkautta, nainen ajattelee, mutta ei sillä ole väliä. Huipulla he katsovat toisiaan silmiin, ensi viikko tulee, mies tulee, ja he aloittavat taas kaiken alusta.

Kommentit

RosaRugosa sanoi…
Hieno! Rivejä lukiessa saa oivaltaa koko ajan, pitkin matkaa!
manna sanoi…
tykkäsin erityisesti ohuesta nahasta..
Oivaltava ja eletyn oloinen tunne koko juttu.
arleena sanoi…
Rakkautta puolen tunnin ajan. Kiihkeää proosaa
Ari sanoi…
Hienoa Kati, tykkään sinun tyylistäsi kertoa
Katti sanoi…
Kuinka raakaa elämä voikaan olla.
Kati Neuvonen sanoi…
Vau, onpas monta kommenttia, kiitos kaikille.
wintershinleaf sanoi…
Luin tätä runoasi jo torstaiaamuna, pidin kovasti. Halusin itse kirjoittaa samasta aiheesta, mutta kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain kasaan jotain.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen