Runotorstain haaste: silkkinen

-
Sinun hiuksesi eivät koskaan olleet silkkiä, Iiv,
välimerellinen karhea jouhesi oli lyhyt kuin pojalla,
sinun vartalosi oli kapea ja ohut kuin pojalla,
kävelytyylisi kaukana naisellisesta keinunnasta

ja kuinka minä sinua rakastin, Iiv,
ne kuusi hullua kuukautta,
ja kuinka minä sinua vihasin, Iiv,
ne seuraavat lukemattomat kuukaudet
sitä kuinka jätit minut yksin vieraassa maassa
kuinka aloin hitaasti sammaloitua sänkyyni
katsella kattoon josta ei enää näkynyt mustavalkoisia rakkauselokuvia

Yhtään valokuvaa meistä ei ole jäljellä,
yhtenä pateettisena hetkenä revin ne kaikki,
silput poltin kynttilän liekissä
toivoin että muistot palaisivat samalla

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

-
Veden äärellä aallot tulevat kohti ranta katoaa istun ja hengitän lokki lentää taivaan poikki silmät kiinni kuulen sen nauravan yksin niin kuin minäkin vatsani kohoaa kevysti sisään ja ulos viime yönä sinä teit samaa näin tähtiä katon läpi
Lue lisää

Hassu

-
Struktuuri on hajonnut: rajat rajat rajat rajat ovat aina olleet vaikeita hahmottaa hassua että sinä niitä rakennat rajat rajat rajat rajat tänä iltana etsin taas patjaa kallistaa päätä hassua että osaat laittaa tyynyliinan juuri oikein siitä minä aina otan turpaan että mikä on OIKEIN? Runoto
Lue lisää

Runotorstain haaste: kaamos

-
Nainen kastaa siveltimensä kaamokseen, tulos on mustaa ja harmaata. Taulu on liian aikainen sana, ensimmäiset vedot antavat lupauksen. Työhuoneen lattialla koira heiluttaa häntäänsä, itseään, käy sitten makaamaan vatsa ylöspäin. Pikkuhiljaa kaamos täyttää tilaa, on vaikea nähdä ilman taskulamppua ja se naiselta puuttuu. Seinistä kiinni pitäen hän poistuu, ulkona on vähän niin kuin valoa. Koskematon, seisahtunut marraskuu, ja koira kusee maiseman kiinni.
Lue lisää