Runotorstain haaste: suo

On niin ilmeistä että tapaisimme suolla, susinainen. Sinne on helppo kipata kivet, katsoa niiden vajoamista syvälle samalla tavalla kuin silmiisi voi upota. Olen kulkenut pitkään tullakseni tähän, hukannut itseni useampiin peileihin, uskonut ensinäkemään. Värikäs on maailma, värikäs sen historia, sukat makkaralla otan nyt osaa vahvojen naisten satuihin. Lähetän postikortin hänelle ja hänelle ja hänelle, yhdelle en lähetä koska hän on kuollut. Kallistan kuppia ja päätä, ajatukseni valuvat vasempaan, nähdäkseni se on oikea suunta. Annan nyt turkkini kasvaa, annan sudenkuopille lähtökäskyn, annan paljon ja sitä enemmän. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen