Rakkaudella, tietenkin

Ensimmäiset sata sivua voisi poistaa repiä ja taitella lennokeiksi heittää ikkunasta ulos siitä asti kun uhkasit hypätä olen pelännyt korkeita paikkoja tulit alas kun riipuin lahkeessasi, rukoilin rikoit kotini sinä iltana olin piilossa kylpyhuoneessa näen vieläkin painajaisia joissa en saa ovea lukkoon hankin vahtikoiran ja murtohälyttimen mutta kuka suojaisi sydäntäni?

On niin ilmeistä että tapaisimme suolla, susinainen. Sinne on helppo kipata kivet, katsoa niiden vajoamista syvälle samalla tavalla kuin silmiisi voi upota. Olen kulkenut pitkään tullakseni tähän, hukannut itseni useampiin peileihin, uskonut ensinäkemään. Värikäs on maailma, värikäs sen historia, sukat makkaralla otan nyt osaa vahvojen naisten satuihin. Lähetän postikortin hänelle ja hänelle ja hänelle, yhdelle en lähetä koska hän on kuollut. Kallistan kuppia ja päätä, ajatukseni valuvat vasempaan, nähdäkseni se on oikea suunta. Annan nyt turkkini kasvaa, annan sudenkuopille lähtökäskyn, annan paljon ja sitä enemmän. 

En tiedä oliko lähtösi hidas, Har Har luin kuolinilmoituksesi lehdestä tuskin surin olin surrut monta vuotta etukäteen, silloin kun olimme vielä yhdessä ehkä laitoit ne painavat kivet vihdoin taskuun ja kävelit mereen niin kuin elokuvissa ehkä piikitit viimeisen kerran vähän liikaa niin kuin suhteessammekin oli ollut kaikkea liikaa seksiä ja väkivaltaa Nyt kirjoitan sinusta näitä runoja, Har Har olet jäänyt kummittelemaan elämääni katson tarkkojen silmälasien läpi, tiedän paremmin kuin kukaan: möyhimällä pöly ei laskeudu

Makaan sängyllä katto alkaa laskeutua lähemmäksi seinät painua kasaan joku heittää ikkunaan kiven herättää, pimeää en pysty liikkumaan matkalaukut odottavat onneksi heitit sen kiven autat pakkaamisessa Aion jättää tämän maan, Iiv, ja sinut en tahdo nähdä enää lentokentällä sanon fuck you  vaikka se on lapsellista kun pääsen kotiin katsoo peilistä susinainen

Esitit minulle kysymyksen suustani alkoi purkautua valkoista hattaraa kiertelin ja kaartelin en osannut valehdella päin naamaasi kotona vasta nielaisin raskaasti kuin kivi painuisi vatsaan En voinut kertoa kaikista elämäni kivistä kuinka ne kasaantuivat iltaisin sänkyyn kanssani päälle huuhtoutui vettä, sen mukana levää ja kaloja siihen verrattuna hattara oli miellyttävä ratkaisu

Sinun hiuksesi eivät koskaan olleet silkkiä, Iiv, välimerellinen karhea jouhesi oli lyhyt kuin pojalla, sinun vartalosi oli kapea ja ohut kuin pojalla, kävelytyylisi kaukana naisellisesta keinunnasta ja kuinka minä sinua rakastin, Iiv, ne kuusi hullua kuukautta, ja kuinka minä sinua vihasin, Iiv, ne seuraavat lukemattomat kuukaudet sitä kuinka jätit minut yksin vieraassa maassa kuinka aloin hitaasti sammaloitua sänkyyni katsella kattoon josta ei enää näkynyt mustavalkoisia rakkauselokuvia Yhtään valokuvaa meistä ei ole jäljellä, yhtenä pateettisena hetkenä revin ne kaikki, silput poltin kynttilän liekissä toivoin että muistot palaisivat samalla

Keskellä pihaa suuri kivi lumen saartama kivi lapsena kiipesin sen päälle vaivoin juurella vietettiin leikkihäitä, minä taisin olla pappi Nyt seison sen vierellä tuijotan ylös kolmanteen kerrokseen, missä isä leikkaa kinkkua ja äiti vapisevin käsin silittää koiraani miettii että kenenkäs tämä koira nyt olikaan, kukas sinä olitkaan, mikä päivä tänään olikaan Kohta on mentävä sisään pakkanen kangistaa hengityksenkin en jaksaisi vastata taas samoihin kysymyksiin mutta on oltava hyvä tytär edes jouluna 

Vieraassa maassa vieraassa kaupungissa vieraassa talossa vieraassa sängyssä tuttu rytmisi tuttu ihosi tuttu suusi tuttu äänesi. Minä jäin. Kolme kuukautta elämäni hidastui kunnes jäljellä oli enää riekaleissa riippuva ruumis.

Olet toisessa maassa, Iiv minä odotan sinua kotiin jouluksi olemme riidelleet joka päivä puhelimessa mutta odotan sinua sovintoseksiä joka saisi naapurit punastelemaan seinien takana puhdistautumista yleisessä saunassa jumalanpalvelusta vieraassa kirkossa juhla-ateriaa ravintolassa Kaiken tuon jälkeen sormus sulaisi pois lumihangessa enkelit ilman kehoja

Oi, sinun päiväsi on koittanut, sinun päiväsi on koittanut, Har Har aamu on innostunut sateestaan illalla sinua ei ole istun tyhjässä asunnossa avaimet putoavat lattialle minä putoan lattialle katto on ainoa puhdas pinta sinussa ei ollut enää mitään puhdasta tuskin ikävöin sinua haluan palauttaa nämä käytetyt tunteet nyt ehkä aavistit, ehkä teit sen tahallaan, Har Har kissa kiehnää nälkäisenä jaloissa sinun nälkäsi oli pienentynyt ja pienentynyt sen tilalle oli tullut kivi laihassa vartalossasi painava kivi

Sinun ruuastasi puuttui aina suola, räsymaton värit raidoittivat keittiön lattian pöydän alla muruset katosivat parempiin suihin silloin koiraa ei oltu vielä tapettu. En osannut vielä lukea, katselin Aku Ankasta kuvia en tiennyt että kolmenkymmenen vuoden kuluttua kirjoittaisin siitä runoja Kun toin ensimmäisen poikaystäväni kotiin olit ilman housuja vastassa hävetti iltatähti oli sammunut jo aikoja sitten

Oksan päässä kimaltelee vesipisara, sen sisällä pieni maailma ja sen sisällä pieni maailma ja sen sisällä... polttava suden silmä. Nainen nuolaisee pisaran suuhunsa, tuntee kummaa kuumotusta, ei tahdo tietää mitä on pimeä ja valo. Hän käy makaamaan kivelle, perhonen laskeutuu polvelle ja nenän päälle ja navalle, ilmoittaa: kesä on saapunut, nouse ja ole iloinen. Nukke naisen kainalossa rypistelee kulmiaan, tahtoo kylpyyn ja puhdasta ylle. Tuttu tie vie takaisin kaupunkiin, matkalla voi vihellellä, puhallella, puraista ohimenevää miestä pakarasta. Kotona nukke hyppää ammeeseen, hyppää naisen syliin, hyppää kehtoonsa eikä muita vaihtoehtoja ole kuin liekuttaa ja laulaa tuutulauluja. Ja kolmas silmä on se suden silmä, se valvoo nuken unta, naisen unta, pysyy hiljaa taustalla, näkee paremmin kuin kukaan. 

Turkin väri on väärä, nainen ajattelee nähdessään ketun vilahtavan metsässä. Lumi on kohta tulossa, mies on kohta tulossa, mutta lapsi ei. Vatsaa voi hieroa varovasti tai potkia kovasti, kukaan ei tulisi ulos. Hitaasti hän kääntyy, ojentelee, mustelmat vilkkuvat hameen alla, on aika lähteä kotiin. Kodissa on: äänettömästi levittäytyvä sänky, karvainen matto lattialla, ikkunasta ikkunaan säikeilevä valo (joka hiipuu nopeammin päivä päivältä), musta kahvi ja mahdollinen orgasmi pöydällä. 

Päiväpeiton päällä vedän viivoja ranteesi yli ajattelet ääneen miltä pettäminen tuntuisi yhteistä välillämme on enää kaamos nuorena sanoit että haluat kivitalon ja kilttejä lapsia molemmat sait mitä minä sain; hiotun kiven joka joulu muistuttamaan että onnellisia tässä ollaan

Laiturilla heitän kiven matkaan se liukuu vedellä, pomppii kaukaisuuteen sinä istut vierelläni, äiti muistat kuinka kolmekymmentä vuotta sitten pesit tässä mattoja nyt et muista nimeäni itkettää vähän isä on keittänyt kahvit kuistilla kukaan ei puhu mitään sinä napsit sokeripaloja tekee mieli jotain makiaa mietin mihin se kivi päätyi lapsena olin hukkua rantaan myöhemmin pelkäsin vedenalaisia ruumiita jotka tarttuisivat jalasta mutta pikkukaloja siellä vain ui kotimatkalla hyräilet niin kuin aina

Silloin kun kosketit selkääni jokin liikahti kivi seuraavana yönä rakastelin sinua, nainen se oli ensimmäinen kertani rakastuin silloin en vielä tiennyt että alistaisin aina sinua sängyssä vaikka muuten olimme tasavertaisia silloin en vielä tiennyt että seuraisin sinua maailman ääriin eikä se auttaisi mitään * Meidän välillämme kivi on niin monta sinua en tiedä ketä ajattelisin tänään muistan kyllä kaikki nimesi * Suonissasi kivi otan sinusta kiinni taipeessa neulanjälkiä silti olen sokea uskon että huomenna nyrkkisi siliää musta nahkatakkisi haisee tupakalle minä haisen naimiselle silloin on hyvä eleetön orgasmi

Aurorassa kaikki oli kunnossa, vaaleita seiniä mahdottoman monta hoitajaa kansliassa vyötäröni mitattiin, yli 90 senttiä en tiedä kuinka se liittyi itsemurhariskiin mutta se oli liikaa ja ne mustaläikkätestit ja lääkärit ja kuvataideterapia piirsin taas niitä samoja kuvioita Pian sain ulkoilla pihalla viereisen skeittirampin pauke säikytti heikkohermoisimpia Isä tuli käymään ja veli toivat lakritsia ja kirjepaperia kahviossa mehua ja pullaa kaikki olivat kai iloisia hengissä ystävä toi kirjan josta en oikeastaan pitänyt luin kuitenkin niin kuin kiltit tytöt suljetulla osastolla tekevät Viereisen paikan vanhaa rouvaa autoin vuodevaatteiden vaihtamisessa se tehtiin aina itse piti aktiivisena edes sen hetken itse pedattuun sänkyyn olisi vaikeampi kuolla sydämeni hakkasi vähän

Samettiyö, tahdon taipua sen edessä jättää vaatteet rannalle hivuttautua syvemmälle, sukeltaa pinnan alle olosuhteisiin joista saduissa luetaan raukeus, rakkaus, rohkeus suora nenä, suora ryhti, suorat hampaat joutsenkaula Olen ääriäni myöten täynnä taitavasti pujottaudut mukaani ilman sanoja virheettömästi vaikuttava sisääntulosi jättää odottamaan kuinka aiot poistua Tämä sujuu aika kauniisti kunnes kivi putoaa varpailleni, ovimatolleni

I Tänään kynteni ovat hauraat ja yksinäiset. Veden äärellä lakkaan ne punaisiksi jälleen, lähden virtaamaan kaupunkiin päin, villi joki. En uskalla astua bussiin, se voisi räjähtää hengitykseni painosta. Nakkelen niskojani ehdotuksille joita vain susiturkkisille tehdään. Kotini, majakka, kohoaa, sammutan siitä valot. Täynnä yötä haluan olla yksin, kukaan ei soita, on hiljaista, raaputan kynsilakat pois, odotan. II Virtaan sinua pitkin pienet uomat työntyvät ihoosi, saavat sinut soimaan epävireisesti Tässä vankilassa on vain yksi kalteri se olen minä se olet sinä ei missään tapauksessa me Aikuisten jakkupuku pelottaa supertähdet taivaalla selkänoja joustaa juuri rakastelun verran taaksepäin on niin helppo tuijottaa Nukuin viime yönä vihdoinkin hyvin sinä olit peittoni hävettää kertoa ystäville sinä olit peittoni Olet niin mustiinpukeutunut ääriviivoissa hämärtää hieroisin sinut valkoiseksi jos antaisit mutta piri määrää tulet aina olemaan kivi 

Tänään susinainen itkee. Kyyneleen muoto on perinteinen, mutta maku muistuttaa karkkia. Hän muistelee mitä oli seitsemän vuotta sitten, katselee valokuva-albumia, on voimakas, heikko. Niihin aikoihin oli tapana rakastaa kaikkea mitä ympärillä näki, nyt kirkuvat kulmissa naiset varoitusääniä ja niitä on helppo uskoa. Menisit, on heikko huokaus, naapurin yskä kummittelee seinän takaa. Tunnit tiivistyvät minuuteiksi, jokainen sekunti on kallisarvoinen kun aikaa mitataan. Tänään susinainen itkee, lohdutukseksi hän ajaa taksilla kaupunginosia ympäri kuin huvipuistossa niin että pyörryttää, nikotuttaa ja viimein hymyilyttää. Elämäni paras kyyti, hän kiittää kuskia, on valmis maksamaan omaisuutensa onnesta.