Valokuvatorstai

-



Haaste: Vuorenpeikkojen luolassa

Kuva ruuanlaittopuuhista Ateenassa. Herrat näyttävät siltä että ovat kömpineet ulos luolistaan ja aloittaneet nokittelun...

Kommentit

savisuti sanoi…
Hauskalta näyttää. Toinen taitaa olla jo vähän nuukahtanut.
29. lokakuuta 2009 klo 2.18
Inkataika sanoi…
Kotipeikkojen laji. :)
29. lokakuuta 2009 klo 8.57
Inkivääri sanoi…
Heh, hauska vastaus haasteeseen:)
29. lokakuuta 2009 klo 9.25
arleena sanoi…
Hauskat peikkojen painit.
29. lokakuuta 2009 klo 10.13
Liekki sanoi…
Hih, pullukkapeikkoja.
29. lokakuuta 2009 klo 10.33
Kati Neuvonen sanoi…
Joo, Ateenan vihannekset on omalaatuisia...
29. lokakuuta 2009 klo 11.32
Zilga sanoi…
Peikot selvästi kiistelevät, kumman vuoro on kokata.
29. lokakuuta 2009 klo 12.18
Demetrius sanoi…
Kotitontut tiedetään mutta keittiöpeikko onkin ihan uusi tuttavuus.
29. lokakuuta 2009 klo 22.00
Oh-show-tah hoi-ne-ne sanoi…
On ne ihan selwästi jotain!
31. lokakuuta 2009 klo 18.55
asa sanoi…
Vaikuttaa sopuisalta pariskunnalta.
1. marraskuuta 2009 klo 15.55
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain kuvahaaste

-
Kun silität selkääni ummistan silmäni ja näen tummassa vedessä nauravia kaloja. Kuinka tässä näin kävikään, kuinka sopivasti letitymme toistemme ympärille. Haukkaamme samaa omenaa eikä se ole synti. Huone soi lohduttavaa ja unohdan vuoden ja siihen liittyvät kuukaudet, päivät. Pieni kuolema ja pieni ikuisuus, vallattuja vuorenhuippuja. Jatkakaamme kiipeämistä pitkään, kunnes vuoret puolittuvat, tasaantuvat ja on vain lämmintä merta kellua ja niittyjä kukkia.
Lue lisää

Vaivaa joku

-
Uni ei tule tähän kaupunkiin, kättäni pitkin kiipeää pieniä pajunkissoja. Olen kuunnellut simpukasta meren kohinaa, ottanut vastaan vaikeasti tulkittavia pelin sääntöjä. Kaupassa myydään jo joulukalentereita, vuosi on sekaisin vai olenko se minä? Kirjoitan tähän muiston. Se on rikki ja repaleinen. Jäätelötötteröni putosi lattialle, itketti kattoon asti, kasvoin sinä hetkenä läpi. Kyyneleeni läpsittiin pois kämmensyrjällä, hajuvesi oksetti ja sairastuin. Tahtoisin elää tämän yön, muodostaa ketjureaktioita, happimolekyylejä ja kemian tunnilta tuttuja räjähdyksiä. Siinä koeputkessa ei hedelmöittynyt lapsi, siinä syttyi tulinen runo. Tiedän kuka sinä olet, tiedän kuka minä olen, kauppaamme toisiamme torilla. Kappalehinnasta voidaan sopia, kimppu lähtee halvemmalla. Maalaan siniset silmät, omenalle posket, nöpönenäksi pistän rusinan. Ja aah, kuinka muodostuu jonoja. Otan sinut, ensimmäinen, otan rajusti ja ajan kolarin. Puu on pahana, pistää vastaan mutta minä olen ovela. Nälkäinen mies kop...
Lue lisää

Runotorstain haaste: kaamos

-
Nainen kastaa siveltimensä kaamokseen, tulos on mustaa ja harmaata. Taulu on liian aikainen sana, ensimmäiset vedot antavat lupauksen. Työhuoneen lattialla koira heiluttaa häntäänsä, itseään, käy sitten makaamaan vatsa ylöspäin. Pikkuhiljaa kaamos täyttää tilaa, on vaikea nähdä ilman taskulamppua ja se naiselta puuttuu. Seinistä kiinni pitäen hän poistuu, ulkona on vähän niin kuin valoa. Koskematon, seisahtunut marraskuu, ja koira kusee maiseman kiinni.
Lue lisää