Aamusivu
Nainen palelee ja valvoo, terälehdet valtoimenaan, hän on kukkien kuningatar. Lastenhuone on kuollut, siellä ei ole kukaan asunutkaan, mutta kun on aikaa, on toivoa. Nainen palelee, odottaa miestä kuin peittoa, kuin lämmintä kaatuvaa laavaa. Vuoret, ja kuinka niillä on merkitys, en vain vielä tiedä mikä, tiedän sen että korkeimalle vuorelle on yksinäisintä kiivetä. Ottaisin sinut mukaan, jos osaisin pitää kädestä, mutta käteni ovat sidotut, vuoroin selkäni taa, vuoroin varattu lentämiseen. Lentäminen kuin tämä uni, korkeaa kovaa pehmeää rauhallista.
Aina sanon että olen rauhallinen, muut sanovat ja pudistelevat päätään. Sano sinä vuorostasi, ollaan peliä, leikitään. Leikeissä olen hyvä, keksitään uusi, sanotaan kolme erää. Siinä ehtii jo tutustua, ehkä jopa kuolla, ne ovat parhaita leikkejä, aikuisten leikkejä, on syvää merkitystä ja tunnelmaa. Mitä muuta on kuin leikit, mitä on olla ihminen. Olisin vaikka piikitön siili, vammainen pieni pallo, kilpikonnaa muistuttava mutta pehmeä. Mitä muuta voisin olla, laivasi hurja orja, tyttö, nainen sorja, päämääränä ulapat ja paikat niiden takana.
Housut, ja paikat niiden takana. Vaatteet, nuo yliarvostetut alastomuutemme peitokkeet. Jospa vain puketuisimme säkkeihin, makuupusseihin, ja välillä kävisimme kylään, tunnustelemalla, sisään, toistemme lähelle. Lähellä on hyvä, lähempänä parempi. Ja siellä meren takana, onko siellä saari, onko siellä asukas, onko nuotio ja siinä piiri? Lauletaanko siellä, soitetaanko kitaraa? Sano sinä. Sano kun kaiken tiedät.
Jalkani pitäisi ajella, mutta karvat kasvavat viemärit tukkoon, talonmiestä ikävä vaivata. Poraisiko se seinään reiän, siihen lihakoukun, sinut siihen roikkumaan. Jos pyytäisin, ja minä osaan pyytää kauniisti, kas näin: pretty please. Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos, ja se on kyllä laulusta opittu vale. Haisen myös hielle, jos se on sinulle este, niin mene pois. Mene pois joka tapauksessa. Kohta bussi lähtee, kohta metro, ne vievät toiseen kaupunginosaa, siihen vieraaseen ja outoon, jossa melkein puhutaan eri kieltä.
Sinä luet tätä, minä tiedän, olet vakooja.
Minä olen mikä olen, enkä muuksi muutu. Tai saatan muuttuakin, virtaahan sisälläni suuri koski, vesiputous, nenästäni hyppivät kalat sen todistavat.
Nyt laitan suuni kiinni, sormet kiinni, olen sanonut jo liikaa, tiedät mieleni sisällön ja se on jo sulavaa.
Aina sanon että olen rauhallinen, muut sanovat ja pudistelevat päätään. Sano sinä vuorostasi, ollaan peliä, leikitään. Leikeissä olen hyvä, keksitään uusi, sanotaan kolme erää. Siinä ehtii jo tutustua, ehkä jopa kuolla, ne ovat parhaita leikkejä, aikuisten leikkejä, on syvää merkitystä ja tunnelmaa. Mitä muuta on kuin leikit, mitä on olla ihminen. Olisin vaikka piikitön siili, vammainen pieni pallo, kilpikonnaa muistuttava mutta pehmeä. Mitä muuta voisin olla, laivasi hurja orja, tyttö, nainen sorja, päämääränä ulapat ja paikat niiden takana.
Housut, ja paikat niiden takana. Vaatteet, nuo yliarvostetut alastomuutemme peitokkeet. Jospa vain puketuisimme säkkeihin, makuupusseihin, ja välillä kävisimme kylään, tunnustelemalla, sisään, toistemme lähelle. Lähellä on hyvä, lähempänä parempi. Ja siellä meren takana, onko siellä saari, onko siellä asukas, onko nuotio ja siinä piiri? Lauletaanko siellä, soitetaanko kitaraa? Sano sinä. Sano kun kaiken tiedät.
Jalkani pitäisi ajella, mutta karvat kasvavat viemärit tukkoon, talonmiestä ikävä vaivata. Poraisiko se seinään reiän, siihen lihakoukun, sinut siihen roikkumaan. Jos pyytäisin, ja minä osaan pyytää kauniisti, kas näin: pretty please. Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos, ja se on kyllä laulusta opittu vale. Haisen myös hielle, jos se on sinulle este, niin mene pois. Mene pois joka tapauksessa. Kohta bussi lähtee, kohta metro, ne vievät toiseen kaupunginosaa, siihen vieraaseen ja outoon, jossa melkein puhutaan eri kieltä.
Sinä luet tätä, minä tiedän, olet vakooja.
Minä olen mikä olen, enkä muuksi muutu. Tai saatan muuttuakin, virtaahan sisälläni suuri koski, vesiputous, nenästäni hyppivät kalat sen todistavat.
Nyt laitan suuni kiinni, sormet kiinni, olen sanonut jo liikaa, tiedät mieleni sisällön ja se on jo sulavaa.
Kommentit