Mitä ajattelen tänään

Mitä ajattelen tänään, mistä kirjoittaisin tänään? Sormet, nuo huojuvat nakit pysyvät hiljaa. Hidasta. Hidasta tänään. Hidasta!

Sain puhelinsoiton, pyytävät töihin. Lapset kutsuvat, nuo haisevat, laulavat, hyppivät pienenlaiset ihmiset. Viimeiset kolme kuukautta vastaan mitäkuuluun että etsin töitä. Nyt se tulee, tunnen sen. En tiedä haluanko. Hidasta!

Aurinko ja sen tahmaavat käpälät. Haluaisin että tulisit ja pesisit ikkunat ja hiukset tulella. Kaunista punervaa, kuin kanervaa.

Ammattini on sotakoulun ohjaaja. Kaksi naista ja kuinka he lukevat runoja komentosillalla. Myrskyssä jää paukkuu, halkeaa. Ryhmässä on voimaa, jännittynyttä kihinää. En taaskaan osaa olla, mykistelen ja siinä kukkii suu. Hymyilen kun en muutakaan osaa.

Lehti kirjoittaa. Tekisi mieli sulkea, mutta olen utelias. Kuka valehtelee, mistä. Se on vääryys. Hidasta!

Olisi mukava tietää aivoista. Ollaan hiljaa vain, puhe turhaa on. Osaa myös puhua käsillä, hiukan. Sinulla on kauniit kädenliikkeet kun lausut mikrofonin äärellä. Kuin suutelisi. Ah, hidasta!

Toiset matkustavat katsomaan valaita, toiset katoavat. Minä olen täällä ja suollan. Koira nuolee käpälää, on yksinäinen. Kuka rapsuttaisi pikku Myytä. Puistot ja kuinka haluaisin huudella ihmisille törkeyksiä. Ehkä annat minulle harjoituksen, huutaa joka aamu törkeyksiä puolen tunnin ajan. Auttaisiko se, tulisiko hiljaista, viimein.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen