Hurmetta otsalla

Katkon huutomerkkejä kuin katajia, huokaisen ja hidas matka jatkuu. Haluan hurmata sinut, ja sinut ja sinut ja sinut, haluan tyhjentää taskusi kunnes on täysin hiljaista. Asuntoja katson sillä silmällä, olisiko niistä kodeiksi, minulle maailmaksi. Koti. Ikkunasta voi työntää kaukoputken tai kiikarit, tähystää kauas ohi kirkontornien. Mutta musta on uusi musta, ja ikää alkaa olla liikaa, käyttää heiluvia helmoja. Vuosi tietää liikaa, sinä tiedät liikaa minusta. Hidastetaan nyt, katso tulee kurvi, paina jarrua jo. En tahtoisi sanoa tätä nyt, mutta: nurkassa sirisee heinäsirkka, televison tyhjä lumisade, kertaa meitä. Kuuntele mitä se sanoo, hurmetta otsalla, ja kas, tämä on hyvin rakennettu tarina, lapsille iltasatu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen