Runotorstain tekstihaaste

Kevät väkivalloittaa minut aina uudestaan ja uudestaan, lapsen pullavat posket haukkaamista vailla. Ikkuna välillämme hapertuu, helppoa olisi työntää käsi lähemmäksi ja tervehtiä. Sinä olet niin miestä, minä vailla nimeä, heikottaa vaikka haluaisin tanssia ja samalla työntää kädet multaan. Mitä se vapaus sitten on? Soittaa sinfoniaa ilman nuotteja ja telineitä! Pujahtaa rannasta veteen ilman rihmankiertämää! Nähdä hurjia unia ja kertoa niistä kanssamatkustajille aamumetrossa! Turhaan sinä rengastat lintuja tai minua, anna minun mennä valosta valoon.

Kommentit

Hihat sanoi…
Tee se. Tanssi ja työnnä kädet multaan...ei kysellä. Eletään. Kliseisesti: Uusi kevät on aina ihme. Mahdollisuus.
Ari sanoi…
Viimeinen lause oli ajatuksia herättävä "Turhaan sinä rengastat lintuja tai minua, anna minun mennä valosta valoon."
Salme sanoi…
Tosiaan, joka kevät tuntuu kuin olisi joku yrittämässä rengastaa lintuja tai meitä, ja kuin olisi joku jota voisi taas tervehtiä pitkästä aikaa mutta ei ihan uskalla vielä. Hyviä havaintoja! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen