Tekstit

Asioita

Opettaja sanoo: Laiva on lastattu. Minä hyppään kyytiin, siellä on turvassa kun vesi nousee.

Hyvä näköala: Naapuriluokan ihastuksen avara kaula-aukko, sen mielikuvitukselliset, kumpuilevat mahdollisuudet.

Hupsu onnettomuus: Purin itseäni kieleen, vaikka tarkoituksena oli juoruilla itseäni kauniimmasta tytöstä.

Aikataulu: Jotain mitä ei ole kehystetty, vaan se antaa rytmin päivälle niin kuin sydämen tahdistin.

Taitava soolo: Kapulat rumpalin kädessä hakkaavat kovemmin kuin alakerran äijä vaimoaan lauantai-iltana saunan jälkeen.

Hurja tapaturma: Mustelma kädessä syö sisäänsä sormet ja kyynärpään, pullottaa sitten kuin joulupukin täyteen ahdettu vatsa.

Suoran lähetyksen vaaroja: Liian tuttavallinen juontaja työntää kätensä haastateltavan arkaan paikkaan, seuraa puistatus, oksennus ja täysin hallitsematon nenään kohdistunut tirvaisu.

Kiireinen päivä: Aamulla vituttaa, päivällä vituttaa, illalla tulee kuumeinen kiima, jota ei hallitse kuninkaatkaan.


Virtaa

Minusta voisi tulla a) automaalari. Maalaisin kaiken punaiseksi, kukkaiseksi, hilpeäksi, lapselliseksi. Mutta en pidä autoista.
b) Karjapaimen. Ottaisin kiinni pienet sonnit, silittäisin niiden kosteita turpia ja päästäisin ne sitten vapauteen, vapauteen, vapauteen...
c) Lääkärinhoitaja. Laittaisin päälle sievän valkoisen hamosen ja päähän hilkan, auttaisin lääkäriä pelastamaan potilaita ja illan tullen menisin sydän särkyen kotiin. Sillä lääkäri ei rakastaisi minua.

Hän ei rakastaisi minua, koska olisi turhan tärkeä mies, vailla kykyä tulla minun unelmiini. Hänellä olisi känsiä kädessä, niin kovasti hän hoitaisi potilaita, mutta omaa sydäntään hän ei osaisi parantaa. Ja vaikka minä puhuisin hänelle kukkasin ja helein kielin, ei hän pehmenisi, ajaisi vain pois mersulla tai bemarilla tai volvolla, tukkisi ajotiet kuin kova rasva verisuonet.

Haluan antaa teille salaisuuden: piirrän sen tähän lapsuuden sottaisilla tusseilla, samalla väriä lipsuu yli minun sormiini ja yhä käsivarsiin ja …

Syntymä

Pesässään susi katsoi peiliin ja totesi: haluan pukeutua naisen nahkoihin tänä yönä. Se lähti polkua pitkin metsän reunalle ja katsoi siitä kaupunkiin. Teki mieli ulvoa, mutta ääni paljastaisi sen aikeet, oli parasta olla hissun kissun ja katsoa mihin katu johtaisi.

Ravintolan ikkunasta susi näki paljon kauniita naisia, kenen tahansa nahkoihin pukeutuminen tekisi sen onnelliseksi. Mielihyvä tuntui jalkojen välissä. Enää pitäisi saada yksi naisista kiinni.

Sulkemisajan jälkeen naiset lähtivät eri suuntiin, toiset pikku parvina, toiset yksin, jotkut käsi kädessä miehen kanssa. Susi lähti seuraamaan yksinäistä blondia. Se oli helppoa, vauhti oli hidas eikä nainen katsellut taakseen. Kotiovella susi iskisi.

Hellästi susi riisui turkkinsa, vaihtoi sen naisen nahkoihin. Oli pimeää, eikä nainen ehtinyt vastustella. He katsoivat toisiaan heikossa katulampun valossa, nainen susiturkissa ja susi naisen nahkoissa.

Kohtaaminen

Portilla kohtaan sinut,
sinä olet lapsi,
sinä olet yksin,
sinä et osaa lauluja etkä piirtää.
Minä katson sinua ensimmäisen kerran,
nielen kyyneleitä ja vastalauseita,
hankaan ripsiväriä ja mustelmaa käsivarressa
samalla raivokkuudella
etkä sinä vastaa

sillä sinä et osaa puhua
sinä et osaa puhua, laulaa tai piirtää
et tanssia, näytellä tai leikkiä prinsessaa

Mutta minä olen nyt se aikuinen
kerron sinulle
että aurinko luo varjoja
pilvet sadetta
jalanjäljet hiekassa ovat ehkä suden
mutta kuuluvat meille
ja pian me voimme kaikki ulvoa yhdessä
nuotion ympärillä tai kuuta tai sitä että sanoja ei tarvita

Me olemme yhtä ja kahta ja kolmatta
olemme samaa sukua
ymmärrämme
että tästä alkaa uusi satu:

"Oli vimmainen leikkisyys, oli valoisa lapsi, oli hehkuva, rohkea vapaus. Minä luotan sinuun,
yhdessä meillä on voima!"

Ja sinä kuuntelet
hymy alkaa suupielistä ja hivuttautuu silmiin,
kunnes me makaamme nurmella ja käkätämme
eikä sille tule loppua
niin kuin loppua ei tule rakkaudelle
jot…

Runotorstain haaste: sata

Sadassa talossa asuu sata naista joilla sata runoa. Minä olen yksi heistä, olen ensimmäinen ja viimeinen ja se yksi siinä välissä, ja minun runoni ovat kuin syvälle työnnettyjä napakoruja, hiertäviä ja kiiltäviä ja vailla vanhempien hyväksyntää, vaaleanpunaisia cowboy-hattuja mustavalkoisilla rajaseuduilla ronskien miesten hikisissä päissä. Ja ne sata naista liehuttavat hameenhelmojaan kuin lakanoita ja lippuja, onkivat paljain käsin ja avojaloin ikkunoista sisään miehiä ja niiden harhaluuloja, luuloja siitä että ovet ovat tulemista varten ja naiset samoin.

Viime aikoina, ja voi niin viime aikoina, olen haistellut kadulla tuntemattomien vauvojen tuoksua, huomaamattomasti hivuttautunut lähelle ja nuuhkaissut pehmeää poskea, kuvitellut että se kuuluisi minulle, että voisin viedä sen kotiin ja kirjoittaa sille sata runoa ja antaa sille maitoa sadan naisen rinnoista. Mutta talossani on kylmä lattia, ikkunoista vetää, enkä usko että siellä olisi hyvä vauvan kasvaa, niinpä otan kissan ja a…

Runotorstain haaste: märkä

Kaunis on ihosi, kaunis kätesi liike
kun aamulla herätät minut,
sulana vahana valuvan,
halusta hullusta halkeavan.
Niin kuin puut kasvavat ylöspäin
taivun minäkin sinua kohti,
lipaiset huuleni irti,
naulaat ne voitonmerkiksi sänkysi päätyyn.
Minä tihkun ja katoan,
lakoan edessäsi,
puhtaan viljan värinen nainen,
pellosta suoraan repäisty,
tähän maailmaan, ankaraan
muottiin ahdettu ihmisen muotoinen.


Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Radiossa soi ja soi  ja soi, Syksyn sävel.  Minä kuuntelen ja arvaan:  muualla oot ennen kuin huomaankaan. Huone on tyhjä kuin pussillinen ilmaa, sinä veit huonekalut ja tunteet mukanasi, reidet ammottavat auki, suu auki, mutta huutoa ei kuulu. Kuiskaus kuuluu, iholla läpinäkyvää karvaa, minä kauniisti viikkaan raajani lattialle. Ulos ei kannata lähteä, sataa lennokkeja, jokaiseen maalattu sinun nimesi, rakas.  Hiekkalaatikolla lapsi siivilöi valoa ämpäriin, ikkunan takaa yritän vaikuttaa häneen: ota pimeys talteen myös, ota käteesi se kolmilehtinen apila,
voi olla että lähemmäksi onnea et pääse.