Tekstit

Runotorstain haaste: leuka

Ystäväni Alli pitää miehistä joilla on vahva leuka ja hyvä perä.
Minä pidän miehistä ylisummaan.
Pidän minä naisistakin mutta se on eri tarina.
Olemme siinä vaiheessa että toiselle keksitään hassuja lempinimiä, rakastellaan neljä kertaa päivässä, juodaan skumppaa uudessa sängyssä sunnuntaina, tiedätään niin vähän mutta tunnetaan niin paljon.
Ei haittaa että en juurikaan ymmärrä slangiasi, osaanhan sanoa spora ja dösä ja handeli.
Sillä sinä olet se kauan kadoksissa ollut tähti, se jota seuraamalla löydän perille ja sen yli, olet kukkaani pudonnut sydämen muotoinen vesipisara.
Olet kuvajainen ja kummajainen, olet hohtava ja hilpeä, olet raukea ja pingottunut vuorotellen, olet niin kuin haluat ja niin minäkin.

(on vaikea keskittyä)
(en halua pilata)
(kirjoitan tätä vankilassa)
(olen 20 -vuotias)
(olen tyttösi sun)





Runotorstain haaste: myöhäinen

Sinulla on valuva tukka ja ylisuuret korkokengät
olet rajaton, ääriviivaton, vailla vankkaa kehoa
minä niin ihastunut
potkin turhautuneena kiviä lähelläsi
en osaa sanoa mitään ja kohta on myöhäistä
meillä on välissämme kymmenen vuotta,
sata vuotta, tuhat vuotta ja enemmän
hevoset laukkaavat villeinä kuin sydämet rinnassa
koululaukku saa vasemman olan painumaan alas
sinä nostat pääni ylös,
en vielä tiedä että unissa tulet seuraamaan minua kaikkialle
ja minä kirjoitan niitä vihkoihin jotka täyttävät koko talon
ja minä maalaan niitä tauluihin jotka täyttävät koko talon
ja minä tanssin ja laulan ja täytän koko talon

Sinä,
sinä,
sinä.




Runotorstain haaste: hulina

Käden vieressä oli käsi, jalan vieressä jalka, suut auki kuin pienillä linnuilla. Kenelläkään ei ollut aikaa lohduttaa itkevää, vain pörröttää nauravan päätä, aidat ympärillä korkeat kuin metsä. Äidit eivät tulisi vielä tuntikausiin, isät vielä myöhemmin, tämä lauma oli saatava pysymään hengissä siihen asti. Ja sitten, aamulla uudestaan. Ja sitä seuraavana, alkaen siitä että kaurapuuroa kasattiin lautasille.

Nainen oli tuskin nainen, juuri lapsen kengistä ulos astunut, tahtoi hoitaa parhaansa mukaan: lapset, työn, miehen, kodin, parvekekukat, koiran ja harrastukset. Jokaisen päivän jälkeen hän ajatteli: ei koskaan enää, voisin iskeä tuohoon soppaan kauhan tilalle käsikranaatin, katsoa kuinka räjähtäisi katto ja lapset lentäisivät ulos ja koteihinsa, ehkä takaisin äitiensä mahoihin, ehkä virneeksi isien silmäkulmiin.

Mutta sanattomana hän otti vastaan marraskuun, odotti monta kuukautta valoa joka sitten saapui aurinkovoisilminä lautasille. Silloin alkoi lapsilauma laulaa ja tahtoa ulo…

Runotorstain haaste: maailma

Ikkunan läpi maisema on kaunis
kädellä perhonen siipeilee
valolla monta merkitystä
laiska rytmi saa minut haluamaan lisää
suudelmia, lisää
sisään, lisää
purkautumista, lisää
kunnes olen niin täynnä että maailma pysähtyy
painavat ajatukset palaavat,
sinä lähdet
edessä se hetki kun palautan sormuksen
kierrän hiukset palmikkokruunuksi
olen vaimo-äiti-soturi
hiljaisuuksien välillä silta hapertuu

Runotorstain haaste: ruutu

Koulun pihalla hypätään ruutua
lihava tyttö puuskuttaa,
jalat eivät kanna tarpeeksi pitkälle
maa notkahtelee alla
isot pojat nauravat ohimennessään

Ope katselee kauempaa
tekisi mieli itkeä
tuupata tyttöön vauhtia
mutta kello soi
askarrellaan ikkunaan lumihiutaleita
niiden läpi maailma näyttää valkoiselta
pulleissa sormissa sakset liikkuvat hitaasti
kieli keskellä suuta hahmottuu ääriviiva
maanantai kellahtaa kyljelleen
haluaa olla lusikassa tiistain kanssa
ja niin viikko kuluu,
jyrää alleen iloiset, suruiset päivät

Runotorstain haaste: mutka

Olin juuri sopivan mittainen takapenkille
kukaan ei käyttänyt turvavöitä
kasetilta soi "Heili Karjalasta"
hiekkatiellä isä laittoi mutkat suoriksi
juhannus, juhlista kaunein
riidan päätteeksi oli pakattu auto
kukaan ei puhunut
niska jäykistyi mutta en uskaltanut nousta

Perillä kaupunki melusi
kotona hiljaisuus jatkui
isä avasi pullon, äiti telkkarin
söin sitkeästi mummolasta saatuja pahoja karkkeja
hitaasti pelko levisi olohuoneesta lastenhuoneeseen,
äidiltä tyttärelle kuin sama mekko
hääkuvassa varjot kasaantuivat kasvoille rumasti
minä tulin myöhemmin,
varmasti kuin mustelma silmäkulmassa






Runotorstain haaste: purppura

Mekkosi oli pienenä vaaleanpunainen
nyt se sähisee purppuraa
ballerinatossut vaihtuneet piikkikorkoihin
enkelinkiharat pudonneet drinkkeihin
taksijonosta pokaat pikarakkautta
perillä odottaa pieni kuolema.
Toiset meistä ovat joutsenia,
toiset haavoja täynnä
sinä olet molempia
arpikudos risteilee ihollasi helminauhana
olet valmis lähtemään, tulemaan
multa sormissasi kuohkeaa
sävähdät kukkaan puhkeavaa nuppua
saat silmäsi yhtä auki
minä laitan omani kiinni
hyssytän lapset nukkumaan
sanon että äiti tulee kyllä kotiin
en ole varma rakastanko enää
sinulta en uskalla kysyä
vastaisit kuitenkin suudelmalla
sinetöisit loppuun tämän harmaan