Tekstit

Kohtaaminen

Portilla kohtaan sinut,
sinä olet lapsi,
sinä olet yksin,
sinä et osaa lauluja etkä piirtää.
Minä katson sinua ensimmäisen kerran,
nielen kyyneleitä ja vastalauseita,
hankaan ripsiväriä ja mustelmaa käsivarressa
samalla raivokkuudella
etkä sinä vastaa

sillä sinä et osaa puhua
sinä et osaa puhua, laulaa tai piirtää
et tanssia, näytellä tai leikkiä prinsessaa

Mutta minä olen nyt se aikuinen
kerron sinulle
että aurinko luo varjoja
pilvet sadetta
jalanjäljet hiekassa ovat ehkä suden
mutta kuuluvat meille
ja pian me voimme kaikki ulvoa yhdessä
nuotion ympärillä tai kuuta tai sitä että sanoja ei tarvita

Me olemme yhtä ja kahta ja kolmatta
olemme samaa sukua
ymmärrämme
että tästä alkaa uusi satu:

"Oli vimmainen leikkisyys, oli valoisa lapsi, oli hehkuva, rohkea vapaus. Minä luotan sinuun,
yhdessä meillä on voima!"

Ja sinä kuuntelet
hymy alkaa suupielistä ja hivuttautuu silmiin,
kunnes me makaamme nurmella ja käkätämme
eikä sille tule loppua
niin kuin loppua ei tule rakkaudelle
jot…

Runotorstain haaste: sata

Sadassa talossa asuu sata naista joilla sata runoa. Minä olen yksi heistä, olen ensimmäinen ja viimeinen ja se yksi siinä välissä, ja minun runoni ovat kuin syvälle työnnettyjä napakoruja, hiertäviä ja kiiltäviä ja vailla vanhempien hyväksyntää, vaaleanpunaisia cowboy-hattuja mustavalkoisilla rajaseuduilla ronskien miesten hikisissä päissä. Ja ne sata naista liehuttavat hameenhelmojaan kuin lakanoita ja lippuja, onkivat paljain käsin ja avojaloin ikkunoista sisään miehiä ja niiden harhaluuloja, luuloja siitä että ovet ovat tulemista varten ja naiset samoin.

Viime aikoina, ja voi niin viime aikoina, olen haistellut kadulla tuntemattomien vauvojen tuoksua, huomaamattomasti hivuttautunut lähelle ja nuuhkaissut pehmeää poskea, kuvitellut että se kuuluisi minulle, että voisin viedä sen kotiin ja kirjoittaa sille sata runoa ja antaa sille maitoa sadan naisen rinnoista. Mutta talossani on kylmä lattia, ikkunoista vetää, enkä usko että siellä olisi hyvä vauvan kasvaa, niinpä otan kissan ja a…

Runotorstain haaste: märkä

Kaunis on ihosi, kaunis kätesi liike
kun aamulla herätät minut,
sulana vahana valuvan,
halusta hullusta halkeavan.
Niin kuin puut kasvavat ylöspäin
taivun minäkin sinua kohti,
lipaiset huuleni irti,
naulaat ne voitonmerkiksi sänkysi päätyyn.
Minä tihkun ja katoan,
lakoan edessäsi,
puhtaan viljan värinen nainen,
pellosta suoraan repäisty,
tähän maailmaan, ankaraan
muottiin ahdettu ihmisen muotoinen.


Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Radiossa soi ja soi  ja soi, Syksyn sävel.  Minä kuuntelen ja arvaan:  muualla oot ennen kuin huomaankaan. Huone on tyhjä kuin pussillinen ilmaa, sinä veit huonekalut ja tunteet mukanasi, reidet ammottavat auki, suu auki, mutta huutoa ei kuulu. Kuiskaus kuuluu, iholla läpinäkyvää karvaa, minä kauniisti viikkaan raajani lattialle. Ulos ei kannata lähteä, sataa lennokkeja, jokaiseen maalattu sinun nimesi, rakas.  Hiekkalaatikolla lapsi siivilöi valoa ämpäriin, ikkunan takaa yritän vaikuttaa häneen: ota pimeys talteen myös, ota käteesi se kolmilehtinen apila,
voi olla että lähemmäksi onnea et pääse. 


Runotorstain haaste: Rauli Badding Somerjoen "Paratiisi"

Olen sanaton. Voi jospa sulle voisin antaa kaikkein kauneimman, mutta en voi. Rakkautta ei ole, se kuoli pois. Siispä ostan käsilaukkuja, ostan kenkiä, ostan koruja, ostan suklaata, jotta oloni parantuisi ja tuntisin jotakin edes hetken. En vieläkään pysty puhumaan, olen tunkenut suuhuni kapulan ja pyyheliinan ja naapurin miehen peniksen. En pysty nukkumaan enkä juuri valvomaankaan, olemaan elossa, oikeasti, niin että sylki roiskuu ja lantsarit mutaantuvat. Pitäisi nostaa kissa pöydälle, mutta se ei suostu. Pitäisi leikata otsatukka, mutta se saa otsani näyttämään liian suurelta. Ja kaiken lisäksi, pitäisi hankkia nuori rakastaja tai kaksi, jotka palvoisivat maata jalkojani alla, niin kuin sinä et koskaan suostunut tekemään, et edes avaamaan minulle ovea koska se olisi ollut liikaa.

Voi että, te nyt tietenkin ajattelette, mutta turhaan, sillä tämä on minun elämääni ja minun on valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti minä sanon nyt teille, pitäkää tunkkinne ja muut välineet, min…

Runotorstain haaste: kappale

Iänikuisessa villapaidassa istut kitarasi kanssa,
kirjoitat laulua rakkaudesta,
naisesta ja miehestä, vähän niin kuin meistä
istumassa kirsikkapuun alla aurinkoisena päivänä.

Yöllä ja alasti hiivit keittiöön
missä kirjoitan runoa rakkaudesta
naisesta ja miehestä, vähän niin kuin meistä
sammutat valon ja sanot että nyt nukkumaan.

Kissa puskee jalkaani, kehrään,
jaloittelen, venyttelen kuin suurempi eläin,
tahdon olla osa helminauhaa, jatkumoa,
kallistaa pääni tyynylle tai heinikkoon
ja saartaa nämä ajatukset valon läpi.

Runotorstain haaste: leuka

Ystäväni Alli pitää miehistä joilla on vahva leuka ja hyvä perä.
Minä pidän miehistä ylisummaan.
Pidän minä naisistakin mutta se on eri tarina.
Olemme siinä vaiheessa että toiselle keksitään hassuja lempinimiä, rakastellaan neljä kertaa päivässä, juodaan skumppaa uudessa sängyssä sunnuntaina, tiedätään niin vähän mutta tunnetaan niin paljon.
Ei haittaa että en juurikaan ymmärrä slangiasi, osaanhan sanoa spora ja dösä ja handeli.
Sillä sinä olet se kauan kadoksissa ollut tähti, se jota seuraamalla löydän perille ja sen yli, olet kukkaani pudonnut sydämen muotoinen vesipisara.
Olet kuvajainen ja kummajainen, olet hohtava ja hilpeä, olet raukea ja pingottunut vuorotellen, olet niin kuin haluat ja niin minäkin.

(on vaikea keskittyä)
(en halua pilata)
(kirjoitan tätä vankilassa)
(olen 20 -vuotias)
(olen tyttösi sun)