Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Runotorstain haaste: sata

Sadassa talossa asuu sata naista joilla sata runoa. Minä olen yksi heistä, olen ensimmäinen ja viimeinen ja se yksi siinä välissä, ja minun runoni ovat kuin syvälle työnnettyjä napakoruja, hiertäviä ja kiiltäviä ja vailla vanhempien hyväksyntää, vaaleanpunaisia cowboy-hattuja mustavalkoisilla rajaseuduilla ronskien miesten hikisissä päissä. Ja ne sata naista liehuttavat hameenhelmojaan kuin lakanoita ja lippuja, onkivat paljain käsin ja avojaloin ikkunoista sisään miehiä ja niiden harhaluuloja, luuloja siitä että ovet ovat tulemista varten ja naiset samoin. Viime aikoina, ja voi niin viime aikoina, olen haistellut kadulla tuntemattomien vauvojen tuoksua, huomaamattomasti hivuttautunut lähelle ja nuuhkaissut pehmeää poskea, kuvitellut että se kuuluisi minulle, että voisin viedä sen kotiin ja kirjoittaa sille sata runoa ja antaa sille maitoa sadan naisen rinnoista. Mutta talossani on kylmä lattia, ikkunoista vetää, enkä usko että siellä olisi hyvä vauvan kasvaa, niinpä otan kissan ja