Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Runotorstain kuvahaaste

Hei te kaikki ihanat, on naisen ensimmäinen ajatus aamulla, maailma on avoin ja yllätyksiä täynnä. Kuka kävelee vastaan tänään on arvoitus, susiturkin taskuista voi löytyä solmio tai muu muisto eilisestä. Yö on silta vuorokausien välillä, sitä nainen ravaa edestakaisin, ei osaa päättää oikeaa suuntaa. On puolensa ja puolensa, lopulta päivä tulee ja kääntää uuden sivun. Kokeilen tänään juoksua metsässä, puissa puhkeaa silmiä ja silmissä puita, en ymmärrä tätä kaikkea, naisen ympärillä velloo. Kaukana siintää, se ei ole vastaus eikä saa teatterin esirippua avautumaan kokonaan. Valokuva-albumiin voi tallentaa, se on vanhanaikainen muoto, jotain juhlavan mekon kaltaista. Kädet kohoavat, nainen kohoaa niiden perässä, jalat eivät enää yllä maahan. Se ei haittaa, maa voi jäädä, annetaan naiselle elämänsä kyyti.

Runotorstain haaste: emo

Se oli emo joka opetti naisen tanssimaan metsissä, hukkaamaan ja löytämään laumansa jäsenet kerta toisensa jälkeen. Sai olla yksin jos halusi olla yksin, sai juosta muiden kanssa jos halusi, sillä suurin heillä oli rakkaus. Mene mene mene, emo kuiskasi kun aika oli mennä, kasvattaa oma turkki ja hautautua sen suojissa kaupungin taloihin, valoihin jotka eivät koskaan sammuneet. Nainen sulki emonsa sydämeen, siellä oli peili ja suunnaton syke. Kun mies tuli ja ehdotti lapsia, oli nainen mukana leikissä mutta muisti sitten emonsa neuvon: hillitöntä on elää elämänsä yksin, ole sinä se joka on arasti rohkea ja rohkeasti arka.