Runotorstain haaste: emo

-
Se oli emo joka opetti naisen tanssimaan metsissä, hukkaamaan ja löytämään laumansa jäsenet kerta toisensa jälkeen. Sai olla yksin jos halusi olla yksin, sai juosta muiden kanssa jos halusi, sillä suurin heillä oli rakkaus. Mene mene mene, emo kuiskasi kun aika oli mennä, kasvattaa oma turkki ja hautautua sen suojissa kaupungin taloihin, valoihin jotka eivät koskaan sammuneet. Nainen sulki emonsa sydämeen, siellä oli peili ja suunnaton syke. Kun mies tuli ja ehdotti lapsia, oli nainen mukana leikissä mutta muisti sitten emonsa neuvon: hillitöntä on elää elämänsä yksin, ole sinä se joka on arasti rohkea ja rohkeasti arka. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

-
Veden äärellä aallot tulevat kohti ranta katoaa istun ja hengitän lokki lentää taivaan poikki silmät kiinni kuulen sen nauravan yksin niin kuin minäkin vatsani kohoaa kevysti sisään ja ulos viime yönä sinä teit samaa näin tähtiä katon läpi
Lue lisää

Hassu

-
Struktuuri on hajonnut: rajat rajat rajat rajat ovat aina olleet vaikeita hahmottaa hassua että sinä niitä rakennat rajat rajat rajat rajat tänä iltana etsin taas patjaa kallistaa päätä hassua että osaat laittaa tyynyliinan juuri oikein siitä minä aina otan turpaan että mikä on OIKEIN? Runoto
Lue lisää

Runotorstain haaste: kaamos

-
Nainen kastaa siveltimensä kaamokseen, tulos on mustaa ja harmaata. Taulu on liian aikainen sana, ensimmäiset vedot antavat lupauksen. Työhuoneen lattialla koira heiluttaa häntäänsä, itseään, käy sitten makaamaan vatsa ylöspäin. Pikkuhiljaa kaamos täyttää tilaa, on vaikea nähdä ilman taskulamppua ja se naiselta puuttuu. Seinistä kiinni pitäen hän poistuu, ulkona on vähän niin kuin valoa. Koskematon, seisahtunut marraskuu, ja koira kusee maiseman kiinni.
Lue lisää