Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Runotorstain haaste: silkkinen

Sinun hiuksesi eivät koskaan olleet silkkiä, Iiv, välimerellinen karhea jouhesi oli lyhyt kuin pojalla, sinun vartalosi oli kapea ja ohut kuin pojalla, kävelytyylisi kaukana naisellisesta keinunnasta ja kuinka minä sinua rakastin, Iiv, ne kuusi hullua kuukautta, ja kuinka minä sinua vihasin, Iiv, ne seuraavat lukemattomat kuukaudet sitä kuinka jätit minut yksin vieraassa maassa kuinka aloin hitaasti sammaloitua sänkyyni katsella kattoon josta ei enää näkynyt mustavalkoisia rakkauselokuvia Yhtään valokuvaa meistä ei ole jäljellä, yhtenä pateettisena hetkenä revin ne kaikki, silput poltin kynttilän liekissä toivoin että muistot palaisivat samalla

Runotorstain haaste: pakkanen

Keskellä pihaa suuri kivi lumen saartama kivi lapsena kiipesin sen päälle vaivoin juurella vietettiin leikkihäitä, minä taisin olla pappi Nyt seison sen vierellä tuijotan ylös kolmanteen kerrokseen, missä isä leikkaa kinkkua ja äiti vapisevin käsin silittää koiraani miettii että kenenkäs tämä koira nyt olikaan, kukas sinä olitkaan, mikä päivä tänään olikaan Kohta on mentävä sisään pakkanen kangistaa hengityksenkin en jaksaisi vastata taas samoihin kysymyksiin mutta on oltava hyvä tytär edes jouluna 

Runotorstain haaste: muutos

Vieraassa maassa vieraassa kaupungissa vieraassa talossa vieraassa sängyssä tuttu rytmisi tuttu ihosi tuttu suusi tuttu äänesi. Minä jäin. Kolme kuukautta elämäni hidastui kunnes jäljellä oli enää riekaleissa riippuva ruumis.