Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Runotorstain haaste: silkkinen

Sinun hiuksesi eivät koskaan olleet silkkiä, Iiv,
välimerellinen karhea jouhesi oli lyhyt kuin pojalla,
sinun vartalosi oli kapea ja ohut kuin pojalla,
kävelytyylisi kaukana naisellisesta keinunnasta

ja kuinka minä sinua rakastin, Iiv,
ne kuusi hullua kuukautta,
ja kuinka minä sinua vihasin, Iiv,
ne seuraavat lukemattomat kuukaudet
sitä kuinka jätit minut yksin vieraassa maassa
kuinka aloin hitaasti sammaloitua sänkyyni
katsella kattoon josta ei enää näkynyt mustavalkoisia rakkauselokuvia

Yhtään valokuvaa meistä ei ole jäljellä,
yhtenä pateettisena hetkenä revin ne kaikki,
silput poltin kynttilän liekissä
toivoin että muistot palaisivat samalla

Runotorstain haaste: pakkanen

Keskellä pihaa
suuri kivi
lumen saartama kivi
lapsena kiipesin sen päälle vaivoin
juurella vietettiin leikkihäitä, minä taisin olla pappi

Nyt seison sen vierellä
tuijotan ylös kolmanteen kerrokseen,
missä isä leikkaa kinkkua
ja äiti vapisevin käsin silittää koiraani
miettii että kenenkäs tämä koira nyt olikaan,
kukas sinä olitkaan, mikä päivä tänään olikaan

Kohta on mentävä sisään
pakkanen kangistaa hengityksenkin
en jaksaisi vastata taas samoihin kysymyksiin
mutta on oltava hyvä tytär edes jouluna

Runotorstain haaste: muutos

Vieraassa maassa
vieraassa kaupungissa
vieraassa talossa
vieraassa sängyssä
tuttu rytmisi
tuttu ihosi
tuttu suusi
tuttu äänesi.

Minä jäin.

Kolme kuukautta elämäni hidastui
kunnes jäljellä oli enää riekaleissa riippuva ruumis.