Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

Runotorstai: Mahdoton paikka

Paikka on mahdoton, puhkaisen sinuun oven kävellä
yritäpä ottaa
kiinni ovat suut
ja muut vain katsovat pois.
Potkit ja hotkit minua,
sormieni vääntyneitä niveliä
minä lennän matalalla, minä lennän matalalla
ja alla on vaikea hengittää:
yksi-/rikki-
näistä.

Korkkiruuvituolit istuvat minua
janottaa
Jan ottaa nurkassa huikkaa
pelottaa: Ota tämä laulu
tästä tuli vähän sellainen:
lainapeite ja kuinka senkin alla voi nukkua.

Runotorstai:en tiedä mitään

Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkään en tiedä sinusta mitään,
tiedän sormiesi luut ja kuinka kävelet iltaisin puutarhassa,
kuinka suihkun jälkeen tuoksut
rakastat pihlajanmarjoja,
talvisin syötät lintuja
ja kastelet kukkia, hyräilet.
En tiedä sinusta mitään
ja silti pidätän hengitystä aina kun näen
kuinka hitaasti kätesi liikkuvat, täydellisesti
silität
ja minä rakastan, rakastan sinua.

Runotorstai: Valokuva

Hän aikoo kuvata kaikki kaupungin spurgut, kaikki kaupungin miljonäärit,
kietoa heidät yhteen kaulahuivein,
taluttaa metroaseman valokuvakoppeihin ja sieltä toreille.
Hän aikoo pelastaa maailman ja tehdä siitä taidetta,
maailma on hänen kotinsa ja se on avoin.

Juho Nieminen - Kylki

Harri Hertell - Kunnes oppii kävelemään

Kati Neuvonen - Eräänä päivänä kyllästyin poikaystävääni

Runotorstai: eteenpäin

Itken jokea, sinä puhkot ikkunaa minuun. Lapset takapenkillä huutavat "eteenpäin, eteenpäin". Valokeilassa peurat ja niiden laajentuneet pupillit. Kunpa tulisi huominen, kunpa olisi eilinen, tätä hetkeä on vaarallista kokea ja vaikea kätkeä, kauhua täynnä vatsani siniset järvet.