Runotorstai:en tiedä mitään

Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkään en tiedä sinusta mitään,
tiedän sormiesi luut ja kuinka kävelet iltaisin puutarhassa,
kuinka suihkun jälkeen tuoksut
rakastat pihlajanmarjoja,
talvisin syötät lintuja
ja kastelet kukkia, hyräilet.
En tiedä sinusta mitään
ja silti pidätän hengitystä aina kun näen
kuinka hitaasti kätesi liikkuvat, täydellisesti
silität
ja minä rakastan, rakastan sinua.

Kommentit

Hilbert sanoi…
Kaunista, ihania pieniä yksityiskohtia, pidän etenkin pihlajanmarjakohdasta.
Hihat sanoi…
onpa kaunis...mikä sen tärkeämpää kuin rakastaa, vaikka miten asiat murjoisivat...
Marjattah sanoi…
Hiljaista hyvyyttä ja kauneutta huokuu tämä runo. Kiitos.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: aura

Runotorstain haaste: ensilumi