Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Runotorstain haaste: purppura

Mekkosi oli pienenä vaaleanpunainen
nyt se sähisee purppuraa
ballerinatossut vaihtuneet piikkikorkoihin
enkelinkiharat pudonneet drinkkeihin
taksijonosta pokaat pikarakkautta
perillä odottaa pieni kuolema.
Toiset meistä ovat joutsenia,
toiset haavoja täynnä
sinä olet molempia
arpikudos risteilee ihollasi helminauhana
olet valmis lähtemään, tulemaan
multa sormissasi kuohkeaa
sävähdät kukkaan puhkeavaa nuppua
saat silmäsi yhtä auki
minä laitan omani kiinni
hyssytän lapset nukkumaan
sanon että äiti tulee kyllä kotiin
en ole varma rakastanko enää
sinulta en uskalla kysyä
vastaisit kuitenkin suudelmalla
sinetöisit loppuun tämän harmaan

Runotorstain haaste: anteeksi

Tuskin minä sinua rakastan
hitaasti värit palaavat mustavalkoiseen
kuka sanoo että kipu on kaunista,
minä sanon että hauras on haurasta
lapsille opetetaan anteeksipyytämistä
ei saa töniä, tulee pipi
ei saa lyödä, tulee pipi
ei saa purra, tulee pipi
pitää leikkiä kaikkien kanssa.
Mustelmani huutavat apua
minä kätken sisälle iloni ja suruni
katson kaiholla vanhoja Suomi-filmejä
seipäälle nostettu heinä on kauneinta mitä tiedän
kiiltäväkylkiset hevoset nostavat esiin kysymyksen:
kenellä on suurin sydän?

Runotorstain haaste: järki

Pidän sinua kädestä
on hyvästien aika,
on luopumisen aika,
on aika katsoa eteen ja taakse
nähdä lapsuuden valokuvissa onnea
rumissa väreissä kauniita muistoja

Hapertunut kehosi huutaa janoa
minä anteeksipyyntöä ja -antoa
viimeiset sanat
minä muistan sinut aina
saavat itkun viimein tulemaan

Lippu nostetetaan puolisalkoon
puolessavälissä minäkin
elämä on tässä
kuolema vielä lähempänä

Runotorstain haaste: ensilumi

Makaat maassa pulleana kuin sorsa
kielesi lipoo kylmää, valkoista
et vielä tiedä että metalliin se tarttuu kiinni
äitisi kantaa termospullossa lämmintä vettä
varmuuden vuoksi
hän kantaa mukana myös laastaria ja desifiointiainetta
ja lääkärin suoraa numeroa
hän ei saa vaippaa suoraan eikä peukkua rukkasen koloon
mutta hän rakastaa sinua
koko teinityttövartalollaan

Perjantaina hän rajaa silmänsä erityisen huolella
bileet ja vauva nukkuu
äidiltä on varastettu pullo väkevää,
isältä tupakkaa ja suora selkä
ehkä prinssi saapuu sillä vitun ratsulla
on oltava valmis ja kauniskin vielä
unohdettava
että kotona odottaa pyykkivuori ja vaipparoskis
ja se pullea sorsavauva

Lumienkeli painuu kasaan Kasiksen takana
pissa valuu reisien välistä
kikatus ja hikka
ystävällä samanlainen toppatakki
mutta erilainen elämä
barbeista siirrytty suoraan kotileikkiin
äkkiä iskee ikävä,
juokset talojen välistä kolmanteen kerrokseen
päässä surisee
pinnasängyssä pyörii vauva
näkee ehkä unia ensilumesta

Runotorstain haaste: kuvajainen

Silmissäsi näen siemenen
olet iso poika jo
kirjoitat,
ja minä näen siinä huumoria
olet isäsi lapsi
minulla lainassa
kaikesta voi kuulla keskeneräisyyden
hauraasti katkeavat sukupolvet

Tänään pukeudut täti Monikaksi
ja näin heiluu pylly, pylly heiluu näin
se herättää huomiota
itkulla tulet ja naurulla lähdet
tämän maailman huolet eivät ole sinua varten
piilotan laukkuusi tikkarin
sillä pärjäät tämän päivän
huomenna teen voileivän
jos jaksan
ikuistan sinut valokuvaan
kerron sadun karhusta,
piirrän kuvan rauhasta
laulat, eikä sanoja tarvita

Kaiken tämän annat
kaiken tämän otan vastaan
käytän sinua materiaalina
mielikuvituspoikani

Runotorstain haaste: päämäärä

Kahden ihmisen välillä kohtu keinuu kauniisti
se on täytetty pehmoleluilla
mies polttaa tupakkaa
nainen kääntyy pois
uuden kahvikoneen korahdus
valkoisilla seinillä varjo,
lupaus jostakin paremmasta

Nainen paistaa päivällistä
mies avaa viinin,
juhlahetken voi haistaa kaukaa
asian vierestä he puhuvat
pehmolelut potkivat kylkeen
sattuu
mahtavaa olisi laittaa tissi suuhun
miehen silmissä laiha lohtu

Sunnuntaina he kaivavat haudan
yhden päivän itkevät
tiistaina leikitään taas kotia
mahdotonta tietää kuka tämän kisan voittaa
laittaa pisteen tarinalle joka hohkaa pimeyttä

Puistossa lapset juoksevat karkuun
lehti putoaa maahan, nainen polvilleen
jos oikein ponnistaa, voi nähdä nallen pään jalkojen välistä
kivi osuu poskeen, kyynel seuraa perässä
hapertunut mummo istuu penkillä
voi aikoja, voi tapoja

Selvää on että hellyys on helppo pakotie


Runotorstain haaste: kirkas

Ensimmäinen kirkas ajatus: olen vieras omassa talossani Olen ostanut sohvan ja sängyn ja taulun ja telkkarin käyttänyt samaa hammasharjaa kuin ennenkin mutta sinä puutut, sinun ainainen suutelunhalusi ja rumat urheilusukkasi, palava halusi kahviin aamulla, karvainen selkäsi ja pilkottava kaljusi, tahdoton hyräilysi elokuvan alkaessa
Istun matolle ja toivon että se olisi lentävä saduista ottaisin muutakin: prinsesssan unesta raukeuden ja korskeat sotamiehet Täytän vallihaudan, letitän yksinäisyyden ja nirhaan sen poikki
Kaunis uusi kampaus, sinä huutaisit  Melkoinen matka, minä vastaisin  pidättelisin halua kaataa kirjahylly päällesi, kiehuva vesi käsillesi, sekoittaa pillereitä juomaasi
Minä kuoriudun kohta, tahdon tehdä sen arvokkaasti kuin kuiskaus metsässä katson onko sillä sinun silmäsi ja minun nenäni
Vain sinä puutut




Runotorstain haaste: aura

Sinun ympärilläsi hehkuu vihreää
olet riisuttu, balettitanssija ilman tutua
en ole ensimmäinen joka yrittää sinua lukea
kävelemme sen rapistuneen talon puutarhaan
levittäydyt kukkien ylle sumuna ja valona
ojennat kätesi ja jalkasi leveämmälle kuin puut juurensa
on tavallinen perjantai, suu haukkaa omenaa
mustelmat poskissa kuin rupiset muistot
haluan sinulle palasen rakkautta
kiiltokuvakissanpojat leikkimään lankakerillä kämmenillesi

Miten päin tätä sadetta oikein pidetään, sinä ihmettelet
minulla ei ole vastausta
avaan lähimmästä kirjasta sivun 17
tavuja on liikaa, suljen nopeasti silmäni
olet kaivanut repustasi joutsenen
ojennatte kaulojanne kohti huomista, hengitän vielä eilistä
kieltäydyn roolista jonka haluat minun ottavan
hankalasti taipuvat sanat joilla kuvaisin sinua
niinpä sanon ensimmäiset jotka mieleeni tulevat:
kiihdytysajo,
laskuvarjo,
sirkushevonen ja
kahlittu ovi








Runotorstain haaste: herkkä

Lapsen itku olisi herkkä herätyskello, mutta nainen antaa kehonsa sanoa milloin on aika nousta sängystä joka lauttana kelluu makuuhuoneen ulapalla.

Tänään vetoketjut ovat jumissa. Tänään mekot eivät pysy päällä. Tänään karhut painivat pihalla ja hirvet paiskautuvat sisään ikkunoista kuin karvaiset pommit.

Henkilövahingoilta vältytään jollei lukuun oteta miestä jonka nainen nälkäisenä pureskelee välipalaksi, puhdistaa hampaanvälit haravalla, syljeskelee sivuilleen katsomatta teiden penkereet.

Vihellystä seuraamalla naista voi seurata, katsoa takaapäin kun pylly hyllyy, haistaa susiturkin alta pienen hien. Tämä on ilon päivä! Tämä on surun päivä! Tämä on päivä! kuuluu uusi kansallislaulu, ja liput liehuvat kaduilla ensimmäistä kertaa.

Runotorstain haaste: ötökkä

Pitkään heinikkoon piiloutui jalkoja, käsiä, suita ja ihoa, vaatteita mytyssä. Korkealta aurinko kosketteli heitä, selkää pitkin käveli pieni ötökkä. He unohtivat nimensä ja puolisoidensa nimet, olivat tyhjinä koko kehot. Kaupungista kantautui autojen ääniä, ihmisten ääniä, mutta kedolla sirittivät sirkat ja himo. Tarpeellista oli löytää reitti kielellä perille, sulkea ovi perässään. Kaunis, kaunis, kaunis, sanoi mies, tiedän, tiedän, tiedän, sanoi nainen. Ja kuinka ollakaan, sinä päivänä saivat alkunsa poika nimeltä Valo ja tyttö nimeltä Ilma, eikä sade tullut enää koskaan.

Runotorstain haaste: kenkä

Nainen oli kenkiä täynnä, yhdessäkään ei hiertäviä kiviä. Tanssi alkoi alkovista, työntyi ikkunasta kadulle ja sieltä kiemurteli torille. Flamencoa, flamencoa, susinainen, hurrasi väkijoukko ja sitä sai mitä tilasi. Punainen mekko huusi tuuleen, nainen naputti mukulakiviä, kengät iskivät kipinää. Sinne tänne syttyi tulipaloja, ja niiden keskellä nainen tanssi kunnes korot sulivat ja hän oli hiestä märkä. Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää, nainen kehotti, irrotti katseet kuin seinään hakatut naulat.

Hän käveli paljain jaloin kotiin, nyökkäsi arvokkaasti oikealle ja vasemmalle kuin kuninkaallinen. Avosylin hän vastaanotti kukat ja lentosuukot, perillä työnsi ne lipastoon pahan päivän varalle. Kattoon laskeutui pilvi, heitti vilvoittavan sateen, siihen hän nukahti, näki persoonallisen unen.

Runotorstain haaste: kävely

Nainen kävelee kaupungilla, ihailee susiturkkiaan ikkunoista, keimailee ihmisten edessä. Hän ei välitä että joku paheksuu, lähettää heille vain lentosuukkoja ja pikkuhousuja. Väsyttyään hän pysäyttää auton, pyytää kyydin kotiin. Mies ei osaa kieltäytyä, ei halua kieltäytyä, ottaa naisen kyytiin, ajaa varovasti kuin kalleinta lastia. Autossa ei puhuta, mutta perillä suudellaan, se on vaivanpalkka. Tahtoisin kutsua sinut kotiini, nainen sanoo, mutta onko siinä nyt laitaa, pokailla miehiä autoista. Toisaalta, hän ajattelee, on niin vähän aikaa ja niin paljon miehiä, rakkautta ei mailla halmeilla. 
Mutta. 
Mies on kaasuttanut jo tiehensä, hän ei ole koskaan tavannut naista susiturkissa. Häntä pelottaa se pehmeä kova kieli, kaikkialle tunkeutuva kieli, naisen mieli, ja seikka että lyhyen hameen alta on pikkuhousut heitetty pois. Hän punastuu, hän kihelmöi, hän ajaa melkein lyhtypylvästä päin. Kotona häntä odottaa vaimo, kaksi ja puoli lasta eikä hän enää tiedä miten, ketä ja miksi. Tahdon…

Runotorstain haaste: järjestys

Avaan käsilaukkuni, alan purkaa ulos tavaroita: haulikko, laituri, kylpyamme, puutarha, mies, nainen, illallinen, sukukokous, joulu, terapeutti, kunnes lattia pursuaa ja minua itkettää vähän. Laitan kaiken tehosekoittimeen ja annan palaa, väri on musta ja vähän punainen. Ihailen saavutustani illansuuhun, kannan sen sitten metsään, syötän eläimille. Pupu tuli, hirvi tuli, karhu tuli, lintu tuli, kaikki metsän eläimet söivät hyvällä ruokahalulla. Seuraavina päivinä ihailen niiden papanoita, elämäni on järjetyksessä taas.

Runotorstain haaste: symmetria

Makaamme sängyssä vierekkäin, päällekkäin, lomittain, olen täynnä ja pyöreä. Huone kapenee ja madaltuu, alan olla allapäin, peittelelen huolellisesti ruumiimme osat. Nostan kädet rinnalle ristiin, tältäkö tuntuu kuolema? Haukotus tarttuu kuin vieras kieli, tässä huoneessa suu ei ole puhumista varten. Aurinko nousee ja laskee, nousee ja laskee, viikon kuluttua teen sille seuraa, jätän sinut jälkeeni. Kaipuu on kirosana, enkä minä sinua kaipaa, olen uusi nainen, olen susinainen, tuskallisen terävästi olemassa. Voin leikata maisemaa, valitsen puita ja lintuja ja kukkia, liimaan ne käteni ulottuville. Sinä et löydä metsääni, se on pieni mutta oma, jolkottelen edestakaisin kunnes muodostuu polku.

Runotorstain haaste: varjo

Kasvoista on jäljellä vain varjo
reiät silmien paikalla
naulaavat paikoilleen muistot
sohvan pohja vajoaa
ylimääräiset sanat painavat pään

Runotorstain haaste: pöly

Kaikki on pysähtynyttä,
pöly laskeutunut päälleni
otan huonosti vastaan satunnaiset iskut
hitaasti, hitaasti avaan silmäni

mitä olet tehnyt, Har Har
haukon maata ja ilmaa
hampaissani narskuvia kiviä

Runotorstain haaste: vieressä

Katoan kainaloosi
unohdan ympäröivän maailman
hengityksemme kulkee samassa tahdissa

haluan juosta ulos
sinusta
talosta
kehrätä vaatteet alusta
kopistella kivet kengistä

verenpaineeni kohoaa
kiehun itsestäni yli
ensimmäinen askel on matala
sitten alan lentää

Mutta kuka suojaisi sydäntäni?

Ensimmäiset sata sivua voisi poistaa
repiä ja taitella lennokeiksi
heittää ikkunasta ulos

siitä asti kun uhkasit hypätä
olen pelännyt korkeita paikkoja
tulit alas kun riipuin lahkeessasi, rukoilin
rikoit kotini sinä iltana
olin piilossa kylpyhuoneessa
näen vieläkin painajaisia
joissa en saa ovea lukkoon
hankin vahtikoiran ja murtohälyttimen
mutta kuka suojaisi sydäntäni?

Runotorstain haaste: suo

On niin ilmeistä että tapaisimme suolla, susinainen. Sinne on helppo kipata kivet, katsoa niiden vajoamista syvälle samalla tavalla kuin silmiisi voi upota. Olen kulkenut pitkään tullakseni tähän, hukannut itseni useampiin peileihin, uskonut ensinäkemään. Värikäs on maailma, värikäs sen historia, sukat makkaralla otan nyt osaa vahvojen naisten satuihin. Lähetän postikortin hänelle ja hänelle ja hänelle, yhdelle en lähetä koska hän on kuollut. Kallistan kuppia ja päätä, ajatukseni valuvat vasempaan, nähdäkseni se on oikea suunta. Annan nyt turkkini kasvaa, annan sudenkuopille lähtökäskyn, annan paljon ja sitä enemmän.

Kävelit mereen niin kuin elokuvissa

En tiedä oliko lähtösi hidas, Har Har
luin kuolinilmoituksesi lehdestä
tuskin surin
olin surrut monta vuotta etukäteen,
silloin kun olimme vielä yhdessä
ehkä laitoit ne painavat kivet vihdoin taskuun
ja kävelit mereen niin kuin elokuvissa
ehkä piikitit viimeisen kerran vähän liikaa
niin kuin suhteessammekin oli ollut kaikkea liikaa
seksiä ja väkivaltaa

Nyt kirjoitan sinusta näitä runoja, Har Har
olet jäänyt kummittelemaan elämääni
katson tarkkojen silmälasien läpi,
tiedän paremmin kuin kukaan:
möyhimällä pöly ei laskeudu

Runotorstain haaste: matala

Makaan sängyllä
katto alkaa laskeutua lähemmäksi
seinät painua kasaan
joku heittää ikkunaan kiven
herättää, pimeää
en pysty liikkumaan
matkalaukut odottavat
onneksi heitit sen kiven
autat pakkaamisessa

Aion jättää tämän maan, Iiv,
ja sinut
en tahdo nähdä enää lentokentällä
sanon fuck you vaikka se on lapsellista
kun pääsen kotiin katsoo peilistä susinainen

Runotorstain haaste: valkoinen valhe

Esitit minulle kysymyksen
suustani alkoi purkautua valkoista hattaraa
kiertelin ja kaartelin
en osannut valehdella päin naamaasi
kotona vasta nielaisin
raskaasti
kuin kivi painuisi vatsaan

En voinut kertoa kaikista elämäni kivistä
kuinka ne kasaantuivat iltaisin sänkyyn kanssani
päälle huuhtoutui vettä, sen mukana levää ja kaloja
siihen verrattuna hattara oli miellyttävä ratkaisu

Runotorstain haaste: silkkinen

Sinun hiuksesi eivät koskaan olleet silkkiä, Iiv,
välimerellinen karhea jouhesi oli lyhyt kuin pojalla,
sinun vartalosi oli kapea ja ohut kuin pojalla,
kävelytyylisi kaukana naisellisesta keinunnasta

ja kuinka minä sinua rakastin, Iiv,
ne kuusi hullua kuukautta,
ja kuinka minä sinua vihasin, Iiv,
ne seuraavat lukemattomat kuukaudet
sitä kuinka jätit minut yksin vieraassa maassa
kuinka aloin hitaasti sammaloitua sänkyyni
katsella kattoon josta ei enää näkynyt mustavalkoisia rakkauselokuvia

Yhtään valokuvaa meistä ei ole jäljellä,
yhtenä pateettisena hetkenä revin ne kaikki,
silput poltin kynttilän liekissä
toivoin että muistot palaisivat samalla

Runotorstain haaste: pakkanen

Keskellä pihaa
suuri kivi
lumen saartama kivi
lapsena kiipesin sen päälle vaivoin
juurella vietettiin leikkihäitä, minä taisin olla pappi

Nyt seison sen vierellä
tuijotan ylös kolmanteen kerrokseen,
missä isä leikkaa kinkkua
ja äiti vapisevin käsin silittää koiraani
miettii että kenenkäs tämä koira nyt olikaan,
kukas sinä olitkaan, mikä päivä tänään olikaan

Kohta on mentävä sisään
pakkanen kangistaa hengityksenkin
en jaksaisi vastata taas samoihin kysymyksiin
mutta on oltava hyvä tytär edes jouluna

Runotorstain haaste: muutos

Vieraassa maassa
vieraassa kaupungissa
vieraassa talossa
vieraassa sängyssä
tuttu rytmisi
tuttu ihosi
tuttu suusi
tuttu äänesi.

Minä jäin.

Kolme kuukautta elämäni hidastui
kunnes jäljellä oli enää riekaleissa riippuva ruumis.