Öljy
Runonevan haaste: öljy Oliivipuu painoi mustana tytön sylissä, se tahtoi kasvaa läpi helmojen ja vatsanpeitteiden, varjostaa kasvot ja kulkukoirien reitit. Yhden korvasta roikkui mukana vain riekale, se muistutti minua kodista, ja punaiset kukat taloni yllä lakkasivat lohduttamasta kun tarpeeksi kauan olin itkenyt. Ja kuinka se aurinko ja kuinka se meren loputon vastaansanomaton voima, ja ne sadat pienet muurahaiset puutarhassa ja se kuinka onnetonta oli huomata että maailman äärissä oli sittenkin liian lähellä. Nuori minä olin ja aivan liian käytetty sinun rakkaudenleikkejäsi varten, sillä vaikka hiuksemme ja ihomme ja silmämme olivat eri väriä, oli tuli sisällämme sitä yhtä ja samaa, lapsesta asti öljyllä ruokittua palavaa ja sulavaa, polttavaa ja satuttavaa. Eikä siihen auttanut sammutuspeite, ei palohälytin suojannut kun marssimme toistemme tulta päin, vammat iholla paljastivat karrelle poltetun sydämen.
