Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2012.

Runotorstain haaste: liukas

Päiväkodissa lounaalla vaikea päätös:
maitopeukalo, vesikäsi vai piimäpikkurilli?
Opelta näkyy tissit.
Jälkiruoka-appelsiini matelee liukkaasti mahaan,
6 -vuotiaan onnea on tietää kuka sun nimi on.
Kuka mun nimi on, se on aikuisten ikuinen vaikea kysymys,
sitä varten on terapeutteja ja ovia sisäänpäin ja ryppyvoiteita.

KUKA MUN NIMI ON?

Runotorstain haaste: kiva

Jeesus-kerhossa 70 -luvun ruskea nahkaliivi päällä. Näytelmässä uskalsin esittää vain aurinkoa tai kiveä, koska niiden ei tarvinnut puhua. Ope lauloi: Kati-kulta, Kati-kulta, kiva kun oot täällä. En muista käytinkö lettinauhoja, ainakin äiti oli leikannut otsatukan ihmeen vinoon. Pihalla meitä oli pulkassa kolme kun kohtasimme joulupukin, porokin sillä oli. Ison lumikasan päällä menimme naapurin pojan kanssa naimisiin, pappi oli pudota. Sain lahjaksi suuren suuren kuorma-auton, poikien lelu mutta minulle niin rakas. Oksennustaudissa päästin rappukäytävään kun iso karhu tuli kotiin. Myöhemmin rakensimme hylkeenmentävän tunnelin lumeen, mitä jos se olisi sortunut, tappanut meidät kaikki, toppahaalariset. Keväällä kun oli viisi astetta plussaa vaihdoimme hameet päälle: katso, ilman käsiä. Ekaluokalla ihastuin heistä ihanimpaan, näin unia jossa pussasin, taas ilman käsiä.

Nyt on otsatukka taas vino, mutta kampaajan trendikkäästi leikkaama. Mitään en osaa ilman käsiä, kädetön, peukalo ke…

Runotorstain tekstihaaste

Se on niin kesken tuossa hiekkalaatikolla,
lapio kädessä ja rapaa poskessa

Mikä minä olen siitä sanomaan
yhtä kesken minäkin, aikuinen muka

Käsi kädessä meitä on vaikea erottaa,
minä tosin olen se pidempi

rakkaudella tosiinsa liitetyt.