Runotorstain haaste: kiva

Jeesus-kerhossa 70 -luvun ruskea nahkaliivi päällä. Näytelmässä uskalsin esittää vain aurinkoa tai kiveä, koska niiden ei tarvinnut puhua. Ope lauloi: Kati-kulta, Kati-kulta, kiva kun oot täällä. En muista käytinkö lettinauhoja, ainakin äiti oli leikannut otsatukan ihmeen vinoon. Pihalla meitä oli pulkassa kolme kun kohtasimme joulupukin, porokin sillä oli. Ison lumikasan päällä menimme naapurin pojan kanssa naimisiin, pappi oli pudota. Sain lahjaksi suuren suuren kuorma-auton, poikien lelu mutta minulle niin rakas. Oksennustaudissa päästin rappukäytävään kun iso karhu tuli kotiin. Myöhemmin rakensimme hylkeenmentävän tunnelin lumeen, mitä jos se olisi sortunut, tappanut meidät kaikki, toppahaalariset. Keväällä kun oli viisi astetta plussaa vaihdoimme hameet päälle: katso, ilman käsiä. Ekaluokalla ihastuin heistä ihanimpaan, näin unia jossa pussasin, taas ilman käsiä.

Nyt on otsatukka taas vino, mutta kampaajan trendikkäästi leikkaama. Mitään en osaa ilman käsiä, kädetön, peukalo keskellä kämmentä. Koti kivasti sisustettu, jeesusta nähty mailla halmeilla. Toivotan hyvää viikonloppua, kuten aikuiset ihmiset. Luen klassikkoja joten kuten, tv:stä katson dokumentteja ja uutisia. Puhun hitaasti, harkiten, mutta en peruna suussa. Tiedän että uloimmasta haarukasta aloitetaan. Ja aina laulan kun tulen baarista kotiin. Pyykit pesen tuvassa. Korkeimmalle vuorelle on yksinäisintä kiivetä. Vältän liikaa draamaa, hyvännäköisiä patsaita ihailen kuin ihmisiä; turvallista seuraa. Seuraa! 

Kommentit

Johanna sanoi…
Pidän onnistuneista ajankuvista ja tämä on sellainen. Ilo lukea. Kiitos!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen