Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.

Mutta kuka suojaisi sydäntäni?

Ensimmäiset sata sivua voisi poistaa
repiä ja taitella lennokeiksi
heittää ikkunasta ulos

siitä asti kun uhkasit hypätä
olen pelännyt korkeita paikkoja
tulit alas kun riipuin lahkeessasi, rukoilin
rikoit kotini sinä iltana
olin piilossa kylpyhuoneessa
näen vieläkin painajaisia
joissa en saa ovea lukkoon
hankin vahtikoiran ja murtohälyttimen
mutta kuka suojaisi sydäntäni?

Runotorstain haaste: suo

On niin ilmeistä että tapaisimme suolla, susinainen. Sinne on helppo kipata kivet, katsoa niiden vajoamista syvälle samalla tavalla kuin silmiisi voi upota. Olen kulkenut pitkään tullakseni tähän, hukannut itseni useampiin peileihin, uskonut ensinäkemään. Värikäs on maailma, värikäs sen historia, sukat makkaralla otan nyt osaa vahvojen naisten satuihin. Lähetän postikortin hänelle ja hänelle ja hänelle, yhdelle en lähetä koska hän on kuollut. Kallistan kuppia ja päätä, ajatukseni valuvat vasempaan, nähdäkseni se on oikea suunta. Annan nyt turkkini kasvaa, annan sudenkuopille lähtökäskyn, annan paljon ja sitä enemmän.

Kävelit mereen niin kuin elokuvissa

En tiedä oliko lähtösi hidas, Har Har
luin kuolinilmoituksesi lehdestä
tuskin surin
olin surrut monta vuotta etukäteen,
silloin kun olimme vielä yhdessä
ehkä laitoit ne painavat kivet vihdoin taskuun
ja kävelit mereen niin kuin elokuvissa
ehkä piikitit viimeisen kerran vähän liikaa
niin kuin suhteessammekin oli ollut kaikkea liikaa
seksiä ja väkivaltaa

Nyt kirjoitan sinusta näitä runoja, Har Har
olet jäänyt kummittelemaan elämääni
katson tarkkojen silmälasien läpi,
tiedän paremmin kuin kukaan:
möyhimällä pöly ei laskeudu

Runotorstain haaste: matala

Makaan sängyllä
katto alkaa laskeutua lähemmäksi
seinät painua kasaan
joku heittää ikkunaan kiven
herättää, pimeää
en pysty liikkumaan
matkalaukut odottavat
onneksi heitit sen kiven
autat pakkaamisessa

Aion jättää tämän maan, Iiv,
ja sinut
en tahdo nähdä enää lentokentällä
sanon fuck you vaikka se on lapsellista
kun pääsen kotiin katsoo peilistä susinainen

Runotorstain haaste: valkoinen valhe

Esitit minulle kysymyksen
suustani alkoi purkautua valkoista hattaraa
kiertelin ja kaartelin
en osannut valehdella päin naamaasi
kotona vasta nielaisin
raskaasti
kuin kivi painuisi vatsaan

En voinut kertoa kaikista elämäni kivistä
kuinka ne kasaantuivat iltaisin sänkyyn kanssani
päälle huuhtoutui vettä, sen mukana levää ja kaloja
siihen verrattuna hattara oli miellyttävä ratkaisu