Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.

Mutta kuka suojaisi sydäntäni?

Ensimmäiset sata sivua voisi poistaa repiä ja taitella lennokeiksi heittää ikkunasta ulos siitä asti kun uhkasit hypätä olen pelännyt korkeita paikkoja tulit alas kun riipuin lahkeessasi, rukoilin rikoit kotini sinä iltana olin piilossa kylpyhuoneessa näen vieläkin painajaisia joissa en saa ovea lukkoon hankin vahtikoiran ja murtohälyttimen mutta kuka suojaisi sydäntäni?

Runotorstain haaste: suo

On niin ilmeistä että tapaisimme suolla, susinainen. Sinne on helppo kipata kivet, katsoa niiden vajoamista syvälle samalla tavalla kuin silmiisi voi upota. Olen kulkenut pitkään tullakseni tähän, hukannut itseni useampiin peileihin, uskonut ensinäkemään. Värikäs on maailma, värikäs sen historia, sukat makkaralla otan nyt osaa vahvojen naisten satuihin. Lähetän postikortin hänelle ja hänelle ja hänelle, yhdelle en lähetä koska hän on kuollut. Kallistan kuppia ja päätä, ajatukseni valuvat vasempaan, nähdäkseni se on oikea suunta. Annan nyt turkkini kasvaa, annan sudenkuopille lähtökäskyn, annan paljon ja sitä enemmän. 

Kävelit mereen niin kuin elokuvissa

En tiedä oliko lähtösi hidas, Har Har luin kuolinilmoituksesi lehdestä tuskin surin olin surrut monta vuotta etukäteen, silloin kun olimme vielä yhdessä ehkä laitoit ne painavat kivet vihdoin taskuun ja kävelit mereen niin kuin elokuvissa ehkä piikitit viimeisen kerran vähän liikaa niin kuin suhteessammekin oli ollut kaikkea liikaa seksiä ja väkivaltaa Nyt kirjoitan sinusta näitä runoja, Har Har olet jäänyt kummittelemaan elämääni katson tarkkojen silmälasien läpi, tiedän paremmin kuin kukaan: möyhimällä pöly ei laskeudu

Runotorstain haaste: matala

Makaan sängyllä katto alkaa laskeutua lähemmäksi seinät painua kasaan joku heittää ikkunaan kiven herättää, pimeää en pysty liikkumaan matkalaukut odottavat onneksi heitit sen kiven autat pakkaamisessa Aion jättää tämän maan, Iiv, ja sinut en tahdo nähdä enää lentokentällä sanon fuck you  vaikka se on lapsellista kun pääsen kotiin katsoo peilistä susinainen

Runotorstain haaste: valkoinen valhe

Esitit minulle kysymyksen suustani alkoi purkautua valkoista hattaraa kiertelin ja kaartelin en osannut valehdella päin naamaasi kotona vasta nielaisin raskaasti kuin kivi painuisi vatsaan En voinut kertoa kaikista elämäni kivistä kuinka ne kasaantuivat iltaisin sänkyyn kanssani päälle huuhtoutui vettä, sen mukana levää ja kaloja siihen verrattuna hattara oli miellyttävä ratkaisu