Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Kissa on liian pieni ja hatara

Neljä tuntia yöstä näyttää kaksi innoittavaa unta, aamu haukottaa ja on lipevä. Lapsi on valmis tulemaan, vain mies uupuu. Suruisa nainen painaa päätä, hiukset kuin letitystä kaipaava huntu. Sen alla on helppo itkeä, antaa silmien tulvahtaa. Aurinko kuumottaa selkää, aistit kirkuvat hopeaa ja naisen täyttää tyhjyys ja sen nälkäinen tuulahdus. Kun jalat avaa, antaa maailma rakkautta. Mikä helpotus, ajattelee kulmakunta, tämän nainen osaa parhaiten. Ja kuule, kyllä se lapsi tulee, kehrää rinnoillasi kuin leijonanpentu, sillä kissa on liian pieni ja hatara.

Harkitsen kaipuuta

Kesäaamu on kapallinen ohutkuorisia perunoita ja vähän vetistyneitä mansikoita odottamassa syöjiään. On hiljaista, ei edes yksinäinen lokki konsertoi, kerro päivän uutisia. Laitan radion päälle, aamujuontajat eivät vielä ole hekään äänessä. Tämä hetki on kuin väsynyt mutta onnellinen. Naapurissa nukutaan, se kaunishiuksinen tyttö näkee ehkä unia hevosista, rohkeista hypyistä metsässä. Ehkä hän herää kohta, laittaa käden teepaidan ja pikkuhousujen väliin, juuri siihen lämpimän ihon kuperalle osalle. Olisinpa siellä niin puhaltaisin näkymättömiä saippukuplia hänen pisamiensa liepeille ja nauraisimme yhdessä kutitusta. Taulu seinällä todistaisi sanatonta hippaa ja me olisimme lääkärileikkisiä lapsia jälleen. Toinen naapuri valmistuu lähtemään töihin, kiroilee aikaista herätystä keskellä heinäkuun valoa. Matkan päässä odottaa hikinen toimistohuone ärhäkkään tuulettimen yrittäessä parhaansa. Jotakuinkin hitaasti mies saa kahvin kuppiin ja kupin suuhun. Lehti kynnyksellä kuiskaa huoment