Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Runotorstain haaste: maailma

Ikkunan läpi maisema on kaunis
kädellä perhonen siipeilee
valolla monta merkitystä
laiska rytmi saa minut haluamaan lisää
suudelmia, lisää
sisään, lisää
purkautumista, lisää
kunnes olen niin täynnä että maailma pysähtyy
painavat ajatukset palaavat,
sinä lähdet
edessä se hetki kun palautan sormuksen
kierrän hiukset palmikkokruunuksi
olen vaimo-äiti-soturi
hiljaisuuksien välillä silta hapertuu

Runotorstain haaste: ruutu

Koulun pihalla hypätään ruutua
lihava tyttö puuskuttaa,
jalat eivät kanna tarpeeksi pitkälle
maa notkahtelee alla
isot pojat nauravat ohimennessään

Ope katselee kauempaa
tekisi mieli itkeä
tuupata tyttöön vauhtia
mutta kello soi
askarrellaan ikkunaan lumihiutaleita
niiden läpi maailma näyttää valkoiselta
pulleissa sormissa sakset liikkuvat hitaasti
kieli keskellä suuta hahmottuu ääriviiva
maanantai kellahtaa kyljelleen
haluaa olla lusikassa tiistain kanssa
ja niin viikko kuluu,
jyrää alleen iloiset, suruiset päivät

Runotorstain haaste: mutka

Olin juuri sopivan mittainen takapenkille
kukaan ei käyttänyt turvavöitä
kasetilta soi "Heili Karjalasta"
hiekkatiellä isä laittoi mutkat suoriksi
juhannus, juhlista kaunein
riidan päätteeksi oli pakattu auto
kukaan ei puhunut
niska jäykistyi mutta en uskaltanut nousta

Perillä kaupunki melusi
kotona hiljaisuus jatkui
isä avasi pullon, äiti telkkarin
söin sitkeästi mummolasta saatuja pahoja karkkeja
hitaasti pelko levisi olohuoneesta lastenhuoneeseen,
äidiltä tyttärelle kuin sama mekko
hääkuvassa varjot kasaantuivat kasvoille rumasti
minä tulin myöhemmin,
varmasti kuin mustelma silmäkulmassa