Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Runotorstain haaste: maailma

Ikkunan läpi maisema on kaunis kädellä perhonen siipeilee valolla monta merkitystä laiska rytmi saa minut haluamaan lisää suudelmia, lisää sisään, lisää purkautumista, lisää kunnes olen niin täynnä että maailma pysähtyy painavat ajatukset palaavat, sinä lähdet edessä se hetki kun palautan sormuksen kierrän hiukset palmikkokruunuksi olen vaimo-äiti-soturi hiljaisuuksien välillä silta hapertuu

Runotorstain haaste: ruutu

Koulun pihalla hypätään ruutua lihava tyttö puuskuttaa, jalat eivät kanna tarpeeksi pitkälle maa notkahtelee alla isot pojat nauravat ohimennessään Ope katselee kauempaa tekisi mieli itkeä tuupata tyttöön vauhtia mutta kello soi askarrellaan ikkunaan lumihiutaleita niiden läpi maailma näyttää valkoiselta pulleissa sormissa sakset liikkuvat hitaasti kieli keskellä suuta hahmottuu ääriviiva maanantai kellahtaa kyljelleen haluaa olla lusikassa tiistain kanssa ja niin viikko kuluu, jyrää alleen iloiset, suruiset päivät 

Runotorstain haaste: mutka

Olin juuri sopivan mittainen takapenkille kukaan ei käyttänyt turvavöitä kasetilta soi "Heili Karjalasta" hiekkatiellä isä laittoi mutkat suoriksi juhannus, juhlista kaunein riidan päätteeksi oli pakattu auto kukaan ei puhunut niska jäykistyi mutta en uskaltanut nousta Perillä kaupunki melusi kotona hiljaisuus jatkui isä avasi pullon, äiti telkkarin söin sitkeästi mummolasta saatuja pahoja karkkeja hitaasti pelko levisi olohuoneesta lastenhuoneeseen, äidiltä tyttärelle kuin sama mekko hääkuvassa varjot kasaantuivat kasvoille rumasti minä tulin myöhemmin, varmasti kuin mustelma silmäkulmassa