Runotorstain haaste: vedellä
Laiturilla heitän kiven matkaan se liukuu vedellä, pomppii kaukaisuuteen sinä istut vierelläni, äiti muistat kuinka kolmekymmentä vuotta sitten pesit tässä mattoja nyt et muista nimeäni itkettää vähän isä on keittänyt kahvit kuistilla kukaan ei puhu mitään sinä napsit sokeripaloja tekee mieli jotain makiaa mietin mihin se kivi päätyi lapsena olin hukkua rantaan myöhemmin pelkäsin vedenalaisia ruumiita jotka tarttuisivat jalasta mutta pikkukaloja siellä vain ui kotimatkalla hyräilet niin kuin aina