Runotorstain haaste: virta

I

Tänään kynteni ovat hauraat ja yksinäiset. Veden äärellä lakkaan ne punaisiksi jälleen, lähden virtaamaan kaupunkiin päin, villi joki. En uskalla astua bussiin, se voisi räjähtää hengitykseni painosta. Nakkelen niskojani ehdotuksille joita vain susiturkkisille tehdään. Kotini, majakka, kohoaa, sammutan siitä valot. Täynnä yötä haluan olla yksin, kukaan ei soita, on hiljaista, raaputan kynsilakat pois, odotan.


II

Virtaan sinua pitkin
pienet uomat työntyvät ihoosi,
saavat sinut soimaan epävireisesti

Tässä vankilassa
on vain yksi kalteri
se olen minä
se olet sinä
ei missään tapauksessa me

Aikuisten jakkupuku pelottaa
supertähdet taivaalla
selkänoja joustaa
juuri rakastelun verran
taaksepäin
on niin helppo tuijottaa

Nukuin viime yönä vihdoinkin hyvin
sinä olit peittoni
hävettää kertoa ystäville
sinä olit peittoni

Olet niin mustiinpukeutunut
ääriviivoissa hämärtää
hieroisin sinut valkoiseksi
jos antaisit
mutta piri määrää
tulet aina olemaan kivi 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen