Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Runotorstain haaste: sata

Sadassa talossa asuu sata naista joilla sata runoa. Minä olen yksi heistä, olen ensimmäinen ja viimeinen ja se yksi siinä välissä, ja minun runoni ovat kuin syvälle työnnettyjä napakoruja, hiertäviä ja kiiltäviä ja vailla vanhempien hyväksyntää, vaaleanpunaisia cowboy-hattuja mustavalkoisilla rajaseuduilla ronskien miesten hikisissä päissä. Ja ne sata naista liehuttavat hameenhelmojaan kuin lakanoita ja lippuja, onkivat paljain käsin ja avojaloin ikkunoista sisään miehiä ja niiden harhaluuloja, luuloja siitä että ovet ovat tulemista varten ja naiset samoin.

Viime aikoina, ja voi niin viime aikoina, olen haistellut kadulla tuntemattomien vauvojen tuoksua, huomaamattomasti hivuttautunut lähelle ja nuuhkaissut pehmeää poskea, kuvitellut että se kuuluisi minulle, että voisin viedä sen kotiin ja kirjoittaa sille sata runoa ja antaa sille maitoa sadan naisen rinnoista. Mutta talossani on kylmä lattia, ikkunoista vetää, enkä usko että siellä olisi hyvä vauvan kasvaa, niinpä otan kissan ja a…

Runotorstain haaste: märkä

Kaunis on ihosi, kaunis kätesi liike
kun aamulla herätät minut,
sulana vahana valuvan,
halusta hullusta halkeavan.
Niin kuin puut kasvavat ylöspäin
taivun minäkin sinua kohti,
lipaiset huuleni irti,
naulaat ne voitonmerkiksi sänkysi päätyyn.
Minä tihkun ja katoan,
lakoan edessäsi,
puhtaan viljan värinen nainen,
pellosta suoraan repäisty,
tähän maailmaan, ankaraan
muottiin ahdettu ihmisen muotoinen.


Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Radiossa soi ja soi  ja soi, Syksyn sävel.  Minä kuuntelen ja arvaan:  muualla oot ennen kuin huomaankaan. Huone on tyhjä kuin pussillinen ilmaa, sinä veit huonekalut ja tunteet mukanasi, reidet ammottavat auki, suu auki, mutta huutoa ei kuulu. Kuiskaus kuuluu, iholla läpinäkyvää karvaa, minä kauniisti viikkaan raajani lattialle. Ulos ei kannata lähteä, sataa lennokkeja, jokaiseen maalattu sinun nimesi, rakas.  Hiekkalaatikolla lapsi siivilöi valoa ämpäriin, ikkunan takaa yritän vaikuttaa häneen: ota pimeys talteen myös, ota käteesi se kolmilehtinen apila,
voi olla että lähemmäksi onnea et pääse. 


Runotorstain haaste: Rauli Badding Somerjoen "Paratiisi"

Olen sanaton. Voi jospa sulle voisin antaa kaikkein kauneimman, mutta en voi. Rakkautta ei ole, se kuoli pois. Siispä ostan käsilaukkuja, ostan kenkiä, ostan koruja, ostan suklaata, jotta oloni parantuisi ja tuntisin jotakin edes hetken. En vieläkään pysty puhumaan, olen tunkenut suuhuni kapulan ja pyyheliinan ja naapurin miehen peniksen. En pysty nukkumaan enkä juuri valvomaankaan, olemaan elossa, oikeasti, niin että sylki roiskuu ja lantsarit mutaantuvat. Pitäisi nostaa kissa pöydälle, mutta se ei suostu. Pitäisi leikata otsatukka, mutta se saa otsani näyttämään liian suurelta. Ja kaiken lisäksi, pitäisi hankkia nuori rakastaja tai kaksi, jotka palvoisivat maata jalkojani alla, niin kuin sinä et koskaan suostunut tekemään, et edes avaamaan minulle ovea koska se olisi ollut liikaa.

Voi että, te nyt tietenkin ajattelette, mutta turhaan, sillä tämä on minun elämääni ja minun on valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti minä sanon nyt teille, pitäkää tunkkinne ja muut välineet, min…

Runotorstain haaste: kappale

Iänikuisessa villapaidassa istut kitarasi kanssa,
kirjoitat laulua rakkaudesta,
naisesta ja miehestä, vähän niin kuin meistä
istumassa kirsikkapuun alla aurinkoisena päivänä.

Yöllä ja alasti hiivit keittiöön
missä kirjoitan runoa rakkaudesta
naisesta ja miehestä, vähän niin kuin meistä
sammutat valon ja sanot että nyt nukkumaan.

Kissa puskee jalkaani, kehrään,
jaloittelen, venyttelen kuin suurempi eläin,
tahdon olla osa helminauhaa, jatkumoa,
kallistaa pääni tyynylle tai heinikkoon
ja saartaa nämä ajatukset valon läpi.

Runotorstain haaste: leuka

Ystäväni Alli pitää miehistä joilla on vahva leuka ja hyvä perä.
Minä pidän miehistä ylisummaan.
Pidän minä naisistakin mutta se on eri tarina.
Olemme siinä vaiheessa että toiselle keksitään hassuja lempinimiä, rakastellaan neljä kertaa päivässä, juodaan skumppaa uudessa sängyssä sunnuntaina, tiedätään niin vähän mutta tunnetaan niin paljon.
Ei haittaa että en juurikaan ymmärrä slangiasi, osaanhan sanoa spora ja dösä ja handeli.
Sillä sinä olet se kauan kadoksissa ollut tähti, se jota seuraamalla löydän perille ja sen yli, olet kukkaani pudonnut sydämen muotoinen vesipisara.
Olet kuvajainen ja kummajainen, olet hohtava ja hilpeä, olet raukea ja pingottunut vuorotellen, olet niin kuin haluat ja niin minäkin.

(on vaikea keskittyä)
(en halua pilata)
(kirjoitan tätä vankilassa)
(olen 20 -vuotias)
(olen tyttösi sun)





Runotorstain haaste: myöhäinen

Sinulla on valuva tukka ja ylisuuret korkokengät
olet rajaton, ääriviivaton, vailla vankkaa kehoa
minä niin ihastunut
potkin turhautuneena kiviä lähelläsi
en osaa sanoa mitään ja kohta on myöhäistä
meillä on välissämme kymmenen vuotta,
sata vuotta, tuhat vuotta ja enemmän
hevoset laukkaavat villeinä kuin sydämet rinnassa
koululaukku saa vasemman olan painumaan alas
sinä nostat pääni ylös,
en vielä tiedä että unissa tulet seuraamaan minua kaikkialle
ja minä kirjoitan niitä vihkoihin jotka täyttävät koko talon
ja minä maalaan niitä tauluihin jotka täyttävät koko talon
ja minä tanssin ja laulan ja täytän koko talon

Sinä,
sinä,
sinä.




Runotorstain haaste: hulina

Käden vieressä oli käsi, jalan vieressä jalka, suut auki kuin pienillä linnuilla. Kenelläkään ei ollut aikaa lohduttaa itkevää, vain pörröttää nauravan päätä, aidat ympärillä korkeat kuin metsä. Äidit eivät tulisi vielä tuntikausiin, isät vielä myöhemmin, tämä lauma oli saatava pysymään hengissä siihen asti. Ja sitten, aamulla uudestaan. Ja sitä seuraavana, alkaen siitä että kaurapuuroa kasattiin lautasille.

Nainen oli tuskin nainen, juuri lapsen kengistä ulos astunut, tahtoi hoitaa parhaansa mukaan: lapset, työn, miehen, kodin, parvekekukat, koiran ja harrastukset. Jokaisen päivän jälkeen hän ajatteli: ei koskaan enää, voisin iskeä tuohoon soppaan kauhan tilalle käsikranaatin, katsoa kuinka räjähtäisi katto ja lapset lentäisivät ulos ja koteihinsa, ehkä takaisin äitiensä mahoihin, ehkä virneeksi isien silmäkulmiin.

Mutta sanattomana hän otti vastaan marraskuun, odotti monta kuukautta valoa joka sitten saapui aurinkovoisilminä lautasille. Silloin alkoi lapsilauma laulaa ja tahtoa ulo…

Runotorstain haaste: maailma

Ikkunan läpi maisema on kaunis
kädellä perhonen siipeilee
valolla monta merkitystä
laiska rytmi saa minut haluamaan lisää
suudelmia, lisää
sisään, lisää
purkautumista, lisää
kunnes olen niin täynnä että maailma pysähtyy
painavat ajatukset palaavat,
sinä lähdet
edessä se hetki kun palautan sormuksen
kierrän hiukset palmikkokruunuksi
olen vaimo-äiti-soturi
hiljaisuuksien välillä silta hapertuu

Runotorstain haaste: ruutu

Koulun pihalla hypätään ruutua
lihava tyttö puuskuttaa,
jalat eivät kanna tarpeeksi pitkälle
maa notkahtelee alla
isot pojat nauravat ohimennessään

Ope katselee kauempaa
tekisi mieli itkeä
tuupata tyttöön vauhtia
mutta kello soi
askarrellaan ikkunaan lumihiutaleita
niiden läpi maailma näyttää valkoiselta
pulleissa sormissa sakset liikkuvat hitaasti
kieli keskellä suuta hahmottuu ääriviiva
maanantai kellahtaa kyljelleen
haluaa olla lusikassa tiistain kanssa
ja niin viikko kuluu,
jyrää alleen iloiset, suruiset päivät

Runotorstain haaste: mutka

Olin juuri sopivan mittainen takapenkille
kukaan ei käyttänyt turvavöitä
kasetilta soi "Heili Karjalasta"
hiekkatiellä isä laittoi mutkat suoriksi
juhannus, juhlista kaunein
riidan päätteeksi oli pakattu auto
kukaan ei puhunut
niska jäykistyi mutta en uskaltanut nousta

Perillä kaupunki melusi
kotona hiljaisuus jatkui
isä avasi pullon, äiti telkkarin
söin sitkeästi mummolasta saatuja pahoja karkkeja
hitaasti pelko levisi olohuoneesta lastenhuoneeseen,
äidiltä tyttärelle kuin sama mekko
hääkuvassa varjot kasaantuivat kasvoille rumasti
minä tulin myöhemmin,
varmasti kuin mustelma silmäkulmassa