Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Radiossa soi ja soi  ja soi, Syksyn sävel. 
Minä kuuntelen ja arvaan: 
muualla oot ennen kuin huomaankaan.
Huone on tyhjä kuin pussillinen ilmaa,
sinä veit huonekalut ja tunteet mukanasi,
reidet ammottavat auki, suu auki, mutta huutoa ei kuulu.
Kuiskaus kuuluu, iholla läpinäkyvää karvaa,
minä kauniisti viikkaan raajani lattialle.
Ulos ei kannata lähteä, sataa lennokkeja,
jokaiseen maalattu sinun nimesi, rakas. 
Hiekkalaatikolla lapsi siivilöi valoa ämpäriin,
ikkunan takaa yritän vaikuttaa häneen:
ota pimeys talteen myös,
ota käteesi se kolmilehtinen apila,

voi olla että lähemmäksi onnea et pääse. 



Kommentit

AilaKaarina sanoi…
Hieno runo taas! Tuo loppu oli hengästyttävän hyvä,

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen