Runotorstai: Kääntöpiste

Se oli se lauantai-ilta kun vesi piiskasi ja myrsky soi. Otit auton ja vähän viiniä, lähdit, matkamies. Siitä kuinka ruska maalasi et huomannut mitään, siitä kuinka radio pauhasi et kuullut mitään. Aikeesi oli selvä, pääsi ei, tänään olisi viimeinen päivä. Otit vauhtia moottoritiellä, koska tulisi vastaan se suurin mahdollinen rekka, viimeisistä viimeisin?

Tuskin muistat hengittää ja kyyneleet! Ajat kunnes tie loppuu, autot loppuvat, ja on vain hetki. Avaat oven, kuinka jalkasi tutisevatkaan. Istut maailman reunalle, sytytät tupakan, tämä on elämän, ei kuoleman päivä.

Kommentit

Merja Huttunen sanoi…
Löytyykö muistoistasi
hevosen tuoksu, hörähdys
Satulan narina ja
valjashuoneen tuoksu

Nuoruus ja hulluus
elämän valinnat
jättäminen

Ystävä kaukaisuudesta

Mamma
Tuima sanoi…
Huimaavan vahva runo. Kieli vie tarinaa eteenpäin niin että lukija ahmii runon. Jos pitäisi poimia runostasi yksi lause, se olisi tämä: "Tuskin muistat hengittää ja kyyneleet!"
Kivenhenki sanoi…
Vaikuttava runo, tuskin uskaltaa lukijakaan hengittää.
Sini Lilja sanoi…
Viuh! Onneksi tie loppuu, onneksi aika loppuu. Olipa vahvatunnelmainen käännekohta. Mutta elämä voittaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: aura