Marraskuussa

Hänen kätensä oli pieni ja kosketus kuin siron linnun nokkaisu. Teki mieli ottaa kunnolla kiinni ja rutistaa esiin sanoja ja niiden mukana tunteita ja voihkaisuja. Pelkuri minussa nousi, en uskaltanut sanoa kuin nimeni ja senkin kuiskaten. Kaksi meitä siinä oli, varjoja kaksi seinällä, ynnä yksi häilyvä rakastaja päidemme yläpuolella. Ehkä ensi yönä katsoisimme samaa unta, samasta miehestä, ehkä siinä huutaisimme kuin toistemme kaiut järvellä. Soutaisimme vierekkäin samaan suuntaan, kumpikin omassa veneessään, tiukasti mutta sulassa sovussa. Saarella pystyttäisimme teltan ja oi kuinka siinä olisi hommaa. Selät vastakkain painaisimme päämme kunnes kääntäisimme kylkeä ja siinähän se olisi, toisen nenä, sitä voisi hieroa omaansa. Kesakkoja ja syntymämerkki, kuin kartta ne piirtyisivät eteeni. Sitä pitkin minä kävelisin kaupunkiin ja heräisin, olisi taas marraskuu, kuukausista se syntymättömän sikiön värinen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: ensilumi

Runotorstain haaste: märkä