Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2012.

Runotorstain haaste: Mitä välii

Elämän tarkoitus on sen valkoinen kiertokulku,
iltapalapöydässä onnellisuuden välissä
lapsi katsoo pitkän otsatukan alta,
ja tokaisee "mitä välii".
Se huolettomuus saa hymyilemään
ja välinpitämättömyys itkemään,
kaakaon kiertyvä pyörre sekoittamaan pään.
Pitkä honkelo varsani,
paiskoo kohta ovia ja haisee väärille asioille,
minä pelkään sinua ja rakastan sinua
enemmän kuin ketään muuta.

Runotorstain haaste: syksy

Pimeä on uusi musta, se kietoutuu minuun kuin tiukka vaate, antaa aihetta etsiä valoa. Halaan vaahteraa puistossa, laitan lehtiä kasvoille ja suuhun, yritän saada makua. Madot kiemurtelevat lätäköiden lomassa, lapset keittävät soppaa. Olisipa aina vain seitsemäs päivä, haluan ottaa ilon irti, leikkiä valkoista morsianta, unohtaa tämän vuodenajan.

Runotorstain haaste: lähiympäristö tai maisema

Kadut halkovat toisiaan kuin laittaisi tikkua ristiin,
nurkan takaa yllättää räyhäävä koira.
Neulanvaihtopisteen edessä kiristän tahtia,
puistossa vihreä juoksee minut kiinni,
hengitän syvemmälle, syvään.
Meri liplaa ja huhuaa, istun penkille ja annan sen tulla.
Kuljen Hakaniemen rantaa ja Kolmatta Linjaa takaisin;
koti tämän huohottavan spiraalin keskikohta.

Runotorstain musahaaste

Syksy nuolee nurkissa, kuulen korvissani pianomusiikkia ja unohdan. Teimme yhdessä pientä kuolemaa, piirsimme iholle viivoja ja niistä kirjaimia. Kirjoitimme rakkautta ja haukkasimme siitä pieniä paloja. Haluaisin olla kuuliainen, mutta hulluus on pysyvä rooli. Pukeudun mustaan, se on kaunista ruskaa vasten, punainen huulipuna imee huulia ja olen valmis. Mitä jos murhaisin pianistin? Mitä jos irrottaisin päiviltä nimet ja linnuilta siivet? Ole sinä tyytyväinen niin minä olen tyyni, ole sinä hiljaa niin minä olen kaunis.