Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Runotorstain haaste: kuvajainen

Silmissäsi näen siemenen olet iso poika jo kirjoitat, ja minä näen siinä huumoria olet isäsi lapsi minulla lainassa kaikesta voi kuulla keskeneräisyyden hauraasti katkeavat sukupolvet Tänään pukeudut täti Monikaksi ja näin heiluu pylly, pylly heiluu näin se herättää huomiota itkulla tulet ja naurulla lähdet tämän maailman huolet eivät ole sinua varten piilotan laukkuusi tikkarin sillä pärjäät tämän päivän huomenna teen voileivän jos jaksan ikuistan sinut valokuvaan kerron sadun karhusta, piirrän kuvan rauhasta laulat, eikä sanoja tarvita Kaiken tämän annat kaiken tämän otan vastaan käytän sinua materiaalina mielikuvituspoikani

Runotorstain haaste: päämäärä

Kahden ihmisen välillä kohtu keinuu kauniisti se on täytetty pehmoleluilla mies polttaa tupakkaa nainen kääntyy pois uuden kahvikoneen korahdus valkoisilla seinillä varjo, lupaus jostakin paremmasta Nainen paistaa päivällistä mies avaa viinin, juhlahetken voi haistaa kaukaa asian vierestä he puhuvat pehmolelut potkivat kylkeen sattuu mahtavaa olisi laittaa tissi suuhun miehen silmissä laiha lohtu Sunnuntaina he kaivavat haudan yhden päivän itkevät tiistaina leikitään taas kotia mahdotonta tietää kuka tämän kisan voittaa laittaa pisteen tarinalle joka hohkaa pimeyttä Puistossa lapset juoksevat karkuun lehti putoaa maahan, nainen polvilleen jos oikein ponnistaa, voi nähdä nallen pään jalkojen välistä kivi osuu poskeen, kyynel seuraa perässä hapertunut mummo istuu penkillä voi aikoja, voi tapoja Selvää on että hellyys on helppo pakotie

Runotorstain haaste: kirkas

Ensimmäinen kirkas ajatus: olen vieras omassa talossani Olen ostanut sohvan ja sängyn ja taulun ja telkkarin käyttänyt samaa hammasharjaa kuin ennenkin mutta sinä puutut, sinun ainainen suutelunhalusi ja rumat urheilusukkasi, palava halusi kahviin aamulla, karvainen selkäsi ja pilkottava kaljusi, tahdoton hyräilysi elokuvan alkaessa Istun matolle ja toivon että se olisi lentävä saduista ottaisin muutakin: prinsesssan unesta raukeuden ja korskeat sotamiehet Täytän vallihaudan, letitän yksinäisyyden ja nirhaan sen poikki Kaunis uusi kampaus, sinä huutaisit  Melkoinen matka, minä vastaisin  pidättelisin halua kaataa kirjahylly päällesi, kiehuva vesi käsillesi, sekoittaa pillereitä juomaasi Minä kuoriudun kohta, tahdon tehdä sen arvokkaasti kuin kuiskaus metsässä katson onko sillä sinun silmäsi ja minun nenäni Vain sinä puutut

Runotorstain haaste: aura

Sinun ympärilläsi hehkuu vihreää olet riisuttu, balettitanssija ilman tutua en ole ensimmäinen joka yrittää sinua lukea kävelemme sen rapistuneen talon puutarhaan levittäydyt kukkien ylle sumuna ja valona ojennat kätesi ja jalkasi leveämmälle kuin puut juurensa on tavallinen perjantai, suu haukkaa omenaa mustelmat poskissa kuin rupiset muistot haluan sinulle palasen rakkautta kiiltokuvakissanpojat leikkimään lankakerillä kämmenillesi Miten päin tätä sadetta oikein pidetään, sinä ihmettelet minulla ei ole vastausta avaan lähimmästä kirjasta sivun 17 tavuja on liikaa, suljen nopeasti silmäni olet kaivanut repustasi joutsenen ojennatte kaulojanne kohti huomista, hengitän vielä eilistä kieltäydyn roolista jonka haluat minun ottavan hankalasti taipuvat sanat joilla kuvaisin sinua niinpä sanon ensimmäiset jotka mieleeni tulevat: kiihdytysajo, laskuvarjo, sirkushevonen ja kahlittu ovi