Runotorstain haaste: kaamos

Nainen kastaa siveltimensä kaamokseen, tulos on mustaa ja harmaata. Taulu on liian aikainen sana, ensimmäiset vedot antavat lupauksen. Työhuoneen lattialla koira heiluttaa häntäänsä, itseään, käy sitten makaamaan vatsa ylöspäin. Pikkuhiljaa kaamos täyttää tilaa, on vaikea nähdä ilman taskulamppua ja se naiselta puuttuu. Seinistä kiinni pitäen hän poistuu, ulkona on vähän niin kuin valoa. Koskematon, seisahtunut marraskuu, ja koira kusee maiseman kiinni.

Kommentit

Ari sanoi…
Voin melkein nähdä tilanteen, pidän tälläisistä kuavelmaista, hienoa Kati!
Sini Lilja sanoi…
"Nainen kastaa siveltimensä kaamokseen"
Runo alkaa hyvällä vertauksella. Kaamos onkin sivellin. Ja sivellin on aktiivinen, luova, uutta synnyttävä. Hyvä kontrasti todelliseen marraskuuhun. Mutta meillä on lupa kokea kaamos inspiraation lähteenä. Runossa kaikki on mahdollista. Pidin runostasi.
Kati Neuvonen sanoi…
Kiitos kommenteista kamut!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: aura

Runotorstain haaste: ensilumi