Runotorstain haaste: vedellä

Laiturilla
heitän kiven matkaan
se liukuu vedellä, pomppii kaukaisuuteen
sinä istut vierelläni, äiti
muistat kuinka kolmekymmentä vuotta sitten pesit tässä mattoja
nyt et muista nimeäni
itkettää vähän
isä on keittänyt kahvit
kuistilla kukaan ei puhu mitään
sinä napsit sokeripaloja
tekee mieli jotain makiaa
mietin mihin se kivi päätyi
lapsena olin hukkua rantaan
myöhemmin pelkäsin vedenalaisia ruumiita jotka tarttuisivat jalasta
mutta pikkukaloja siellä vain ui
kotimatkalla hyräilet niin kuin aina


Kommentit

Hihat sanoi…
Mukava tarina.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Sininen ja valkoinen