Rannalla taas

(tässä ystäväni Koipipuoli ja Korvapuoli)

Asioita joita näin rannalla

Naisten pikkuhousut (likaiset).
Aaltoja, laajoja mutta ei myrskyisiä, hiekan ja kivet ja rojut allensa jättäviä, kaiken nieleviä hyväntahtoisia turkoosiin kurottavia aaltoja.
Köysi (hukkunut).
Leivänpaloja.
Puluja.
Lapsi äitinsä kanssa, vastuussa edellä mainittujen kohtaamisesta.
Auringonvarjoja, puisia, haalistuneita, työnsä hyvin tehneitä, palvelleita.
Vanha mies, istumassa.
Koira, vaaleankirjava, ystävällinen ja vähän lihava, kättä nuoleva ja muutaman askeleen seuraava.

Taverna, tyhjä.

Tavernan ovi, ovella nuori poika odottamassa asiakkaita, liitutaulu johon kirjoitettu päivän ruokalista josta en ymmärrä vielä sanaakaan.

Kiertotie supermarketin takaa, hakepohjaista suoraa tietä, jossa vierivieressä hellyttävän erilaisia taloja.

Taloja, taloja, taloja.

Talojen seinässä violetin punaisia kukkia.

Räksyttävä pieni koira portin takana, räksyttävä pieni mummo koiran takana.

Talo jossa oma koti, parvekkeella hengenpelastaja sinikuvioinen villapaita päällä, kävelemässä kohta alas äidin ruokaa täynnä oleva astia mukana. How we call it - sonbox?

Pöytä jossa kännykät joihin kukaan ei soita tai ainakaan vastaa, aurinkolasit koska ilta-aurinko paistaa niskaan, hedelmäkulho jossa kolme appelsiinia ja rannalta poimitut kivet.

Tämänpäiväisessä kivessä valkoista ja harmaata sitoo yhteen musta nauhamainen kuvio, köysi, mikä minua sitoo, mikä minua pitää yhdessä, nälkä, jano, kengännauha.

Kädet ovat hitaat mutta kannattelevat minua.