Runotorstain haaste: silkkinen

Sinun hiuksesi eivät koskaan olleet silkkiä, Iiv,
välimerellinen karhea jouhesi oli lyhyt kuin pojalla,
sinun vartalosi oli kapea ja ohut kuin pojalla,
kävelytyylisi kaukana naisellisesta keinunnasta

ja kuinka minä sinua rakastin, Iiv,
ne kuusi hullua kuukautta,
ja kuinka minä sinua vihasin, Iiv,
ne seuraavat lukemattomat kuukaudet
sitä kuinka jätit minut yksin vieraassa maassa
kuinka aloin hitaasti sammaloitua sänkyyni
katsella kattoon josta ei enää näkynyt mustavalkoisia rakkauselokuvia

Yhtään valokuvaa meistä ei ole jäljellä,
yhtenä pateettisena hetkenä revin ne kaikki,
silput poltin kynttilän liekissä
toivoin että muistot palaisivat samalla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: märkä

Runotorstain haaste: hulina