Runotorstain haaste: ötökkä

Pitkään heinikkoon piiloutui jalkoja, käsiä, suita ja ihoa, vaatteita mytyssä. Korkealta aurinko kosketteli heitä, selkää pitkin käveli pieni ötökkä. He unohtivat nimensä ja puolisoidensa nimet, olivat tyhjinä koko kehot. Kaupungista kantautui autojen ääniä, ihmisten ääniä, mutta kedolla sirittivät sirkat ja himo. Tarpeellista oli löytää reitti kielellä perille, sulkea ovi perässään. Kaunis, kaunis, kaunis, sanoi mies, tiedän, tiedän, tiedän, sanoi nainen. Ja kuinka ollakaan, sinä päivänä saivat alkunsa poika nimeltä Valo ja tyttö nimeltä Ilma, eikä sade tullut enää koskaan. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: märkä

Runotorstain haaste: ensilumi