Runotorstain kuvahaaste

Hei te kaikki ihanat, on naisen ensimmäinen ajatus aamulla, maailma on avoin ja yllätyksiä täynnä. Kuka kävelee vastaan tänään on arvoitus, susiturkin taskuista voi löytyä solmio tai muu muisto eilisestä. Yö on silta vuorokausien välillä, sitä nainen ravaa edestakaisin, ei osaa päättää oikeaa suuntaa. On puolensa ja puolensa, lopulta päivä tulee ja kääntää uuden sivun. Kokeilen tänään juoksua metsässä, puissa puhkeaa silmiä ja silmissä puita, en ymmärrä tätä kaikkea, naisen ympärillä velloo. Kaukana siintää, se ei ole vastaus eikä saa teatterin esirippua avautumaan kokonaan. Valokuva-albumiin voi tallentaa, se on vanhanaikainen muoto, jotain juhlavan mekon kaltaista. Kädet kohoavat, nainen kohoaa niiden perässä, jalat eivät enää yllä maahan. Se ei haittaa, maa voi jäädä, annetaan naiselle elämänsä kyyti. 

Kommentit

arleena sanoi…
Näkyvyyttä, sitä kaipasiko hän.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: märkä

Runotorstain haaste: hulina